Eletään tässä taas vaaliaikaa. On jännää nähdä, ketkä parhaiten pärjäävät, kun näitä puolueita ja muita taustajoukkoja on vaikka minkä nimisiä. Vanha ei kaikkea ymmärrä, vaikka kokemusta on. Noin kuusikymmentä vuotta on siitä, kun ensi kerran pääsi äänestämään, taidettiin puhua silloin jotain noottikriisistä. Tähän saakka on aina kansalaisvelvollisuus täytetty. Vaan vieläkö monta kertaa on hengissä ja tolkussaan? Tiedä häntä.
Kun me oltiin nuoria, niin äänioikeus saatiin vasta 21-vuotiaana. Tuohon aikaan maata hallittiin vielä pääosin miesten taidoilla. Tuli jostakin vastaan Elina Haavio-Mannilan tutkimus, josta ilmeni, että vuonna 1962 eduskunnassa oli naisia 13,5 %. Mummon laskutaidon mukaan siis 27 naista ja 173 miestä. Mainittakoon, että noihin aikoihin yritysten johdossa oli sukupuolten ero vielä suurempi.
Nykyään ollaan melko tasa-arvoisia. No, puolueilla voi olla vähän eroa. Kun katseli Pirkanmaan ehdokaslistoja, niin vasemmistoliitolla oli naisedustus vahva, kun taas perussuomalaisilla oli voittopuolisesti miehiä tarjolla.
Mahtaako täältä Sydän-Hämeestä nyt tulla monta valituksi eduskuntaan? Toivottavasti on hyvä äänestysvilkkaus ja yhteishenki. Mummon piti muistella, onko meiltä Luopioisista ollut vuosikymmenten mittaan moniakin kansanedustajia. Ei tullut mieleen. Harva pää, eikä täällä ole tullut eletyksi vielä puoltakaan vuosisataa. Vaan lehtemme levikkialueelta lienee sentään joka kaudella edustus ollut.
Näissä vaaleissa taitaa tulla paljon uusia päättäjiä, kun niin monet vanhat konkarit lopettavat. Toivottavasti uudet ovat yhtä viisaita. Kovastihan meillä Suomessa kansanedustajaksi halutaan, ei kai tuo siis mikään huono työpaikka ole. Eduskuntatalomme on vuodelta 1931. Ja tällä vuosituhannella se on vielä nykyaikaistettu. Remontti alkoi 2015, ja valmista oli syyskuussa 2017. Täyttänee nykyajan mukavuusvaatimukset. Mitenkähän mahtaa olla muissa Euroopan maissa, kun on kaikenlaista vanhaa rakennusta?
Brexit-touhussa näytetään väläyksiä Britannian parlamentin istunnoista. Piti tutkia, mikä systeemi siellä oikein on. 650-jäseninen alahuone tekee päätökset. Istuntopaikka on yli tuhat huonetta käsittävässä Westminsterin palatsissa, jonka vanhin osa on vuodelta 1097. Se vaurioitui pahasti tulipalossa 1834. Korjauksia tehtiin, vaan ei kovin nykyaikaiselta näytä. Siellä ne istuvat kuin sillit suolassa, vierivieressä kovilla tuoleilla. Sääliksi käy heikäläisiä, eivät voine käyttää tietokonetta apuna, kun ei ole mitään pöydäntapaista siinä. Päässeekö edes tiukan paikan tullen tuollaisesta ahtaudesta vessaan livahtamaan.
No nuo ovat heikäläisten huolia. Meidän fiksussa Eduskuntatalossa valveutuneet henkilöt päättävät meidän asioistamme. Nyt me taas valitsemme, ketkä sinne pääsevät. Toivottavasti äänestysintoa olisi nuorilla ja vanhoilla, varakkailla ja varattomilla. Kerrottiin, että hyvässä asemassa olevilla ja korkeasti koulutetuilla on äänestysaste yli 90%. Olisivatpa muutkin yhtä aktiivisia.
Olisiko pitänyt perustaa sellainen MUMMOMAFIA-puolue vanhushuollosta huolehtimaan. Olisi saattanut saada vaikka kymmenen prosentin kannatuksen. Ja kukaties, parikymmentä kansanedustajaa.
Mymmeli