Sahalahden kirjastot vaatimattomasta alusta sotavuosiin – kunnan ja kirjaston arkistoista selviävät toiminnan moninaiset vaiheet, joista ei huvittaviakaan piirteitä puutu

Kirjastotoimintaa on ollut Sahalahdella jo pitkälle toistasataa vuotta. Kunnan ja kirjaston arkistoista selviävät toiminnan moninaiset vaiheet, joista ei huvittaviakaan piirteitä puutu. Tässä Sahalahden kirjastojen historia on kuvattu erityisesti niissä työskennelleiden ja asiakkaana käyneiden näkökulmasta.

Keskustelu lainakirjaston perustamisesta heräsi Sahalahdella 1860-luvulla. Asiasta keskusteltiin kuntakokouksessa 1872, mutta pöytäkirjasta ilmenee, että ”kansakoulua ja lainakirjastoa ei läsnä olleet pitäjän miähet suostuneet ylös rakentamaan”. Vajaassa kymmenessä vuodessa asenteet kuitenkin muuttuivat, ja kuntakokouksessa maaliskuussa 1881 kirjasto päätettiin perustaa kirkkoherra Johan Peter Silcken aloitteesta.

Sahalahden kirjaston aloittaessa samana vuonna sinne hankittiin kirjoja 275 markalla. Lisäksi kirjojen sitomiseen käytettiin ensimmäisen toimintavuona 34 markkaa. Kirjaston aloituskustannuksista lähes puolet koottiin lahjoituksina lukukinkereillä. Lisäksi käyttövaroja saatiin kunnan viinavaraston tuloista, kunnan myöntämästä lainasta ja näyttely-huvin tuloista.

Kirjasto toimi aloituskirjavalikoimalla Pappilassa kymmenen vuotta eikä sillä ollut nimettyä hoitajaa, vaan kirjaston johtokunnan jäsenet vuorottelivat tässä tehtävässä. Kun kirjasto siirrettiin 1891 Kirkonkylän Yli-Rantalan kansakouluhuoneeseen, saatiin sen hoitajaksi opettaja Juho Mustonen. Tällöin myös täydennettiin ensi kerran lainattavaa valikoimaa ostamalla lisää kirjoja 30 markalla. Aivan joka vuosi ei kirjoja tämänkään jälkeen hankittu.

Yksityiskodeissa kiertelyn jälkeen Sahalahden kirjasto pääsi julkiseen tilaan, kun se sijoitettiin 1923 kunnantaloksi hankittuun Savolaan.

Kirjastonhoitajalle palkkaa

Ensimmäinen lainauspalkkaa saanut kirjastonhoitaja oli tässä tehtävässä 1895 aloittanut talollisen tytär Ida Juusela. Hänellä oli aluksi tarjottavana asiakkailleen noin 150 kirjan valikoima. Ensimmäinen kirjastolle ostettu säilyneissä asiakirjoissa nimeltä mainittu kirja oli ”Punainen kansa”. Tämän intiaaneista kertovan kirjan hankki Juho Mustonen 1895, heti sen julkaisua seuraavana vuonna.

Kirjasto siirtyi 1998 Kirkonkylän Juuselaan, jolloin kirjastohuoneesta alettiin maksaa hyyryä eli vuokraa. Tässä vaiheessa kirjastolle päätettiin myös hankkia lainauskirja sekä kirjaston pääluettelo 300 irtonaisella lipulla. Lainattavia kirjoja oli tuolloin alle 200. Samana vuonna ”päätettiin uusien kirjojen päälle panettaa paksusta paperista suojus kirjojen puhtaana pitämistä varten. Tämä sekä lainausohjeiden ja numerolappujen kirjojen selkään liisteröiminen jätettiin esimiehen huoleksi, johon hän saa käyttää tarpeen mukaan apulaista.” Ida Juusela toimi kirjastonhoitajana 1903 asti. Poikkeuksena oli vuosi 1898, jolloin kirjastoa hoiti opettaja Iida Mustonen.

Kirjasto muuttaa tiheään

Vuoden 1904 alussa kirjasto muutti Vilpeilän kansakoululle Taustialaan ja sieltä samana vuonna Pakkalan Savolaan, jonka isännäksi oli edellisvuonna tullut Tobias Rikala. Kirjaston hoitajana toimi Vilpeilässä talollisen poika Heikki Penttilä ja Savolassa talollisen tytär Helmi Rikala.

Seuraavana vuonna kirjastoa ryhtyi asunnossaan Pakkalassa pitämään ompelijan leski ja kauppias Miina Lehtonen. Hänen aikanaan kirjoja hankittiin myös käytettynä kirkkoherra Volmar Brummerin jäämistön huutokaupasta mikä lisäksi parikymmentä huonoon kuntoon mennyttä kirjaa lähetettiin uudelleen sidottaviksi.

Vuodeksi 1907 kirjasto siirtyi Kirkonkylään rouva Adolfina Wileniuksen taloon ja hänen hoidettavakseen. Seuraavana vuonna kirjasto siirtyi Kirkonkylän Yli-Rantalaan, jossa sitä hoiti kauppiaanpoika Niilo Nikkilä. Hänen aikanaan uusia kirjoja hankittiin aktiivisesti minkä lisäksi kirjoja saatiin lahjoituksena Kansanvalistusseuralta.

Nikkilä toimi kirjastonhoitajana 1918 asti, jonka jälkeen kirjasto jäi muutamaksi vuodeksi hoitajatta. Tilikirjoissa kirjaston olemassaolosta kertoo vain palovakuutusmaksun maksaminen. Vuonna 1922 kirjaston kirjat olivat Korpiniemen Peltolassa.

Suojeluskuntatalo Kontulan valmistuttua 1926 kirjasto sai sieltä yhden huoneen käyttöönsä.

Kouluille oppilaskirjastot

Vilpeilän, Sariolan ja Lahdenkulman kansakouluille perustettiin 1911 oppilaskirjastot. Rahat toiminnan aloittamiseen kerättiin Cygnaeus-juhlassa lokakuussa 1910. Kaikille kouluille hankittiin samat 28 nidettä Werner Söderström Osakeyhtiöltä, joka lahjoitti kirjat Vilpeilään ilmaiseksi sekä myi ne Sariolaan ja Lahdenkulmalle puoleen hintaan. Valikoimassa oli muun muassa Juhani Ahon Lastuja, H.C. Andersenin satuja ja Sakari Topeliuksen Lukemisia lapsille.

Näiden lisäksi hankittiin Vilpeilän kirjastoon tuoreeltaan sittemmin kasvatusklassikoksi muodostunut Siviä Heinämaan Risto Roopenpojan ihmeellinen elämä. Tätä vanhemmille, isänmaalle ja Jumalalle kuuliaisuutta korostavaa kirjaa luettiin 1960-luvulle asti, jolloin moraaliperustana alkoivat korostua tasa-arvon ja sosiaalisen harmonian ihanteet. Oppilaskirjastotoimintaan ei alun jälkeen kiinnitetty isompaa huomiota, kunnes kirjavalikoimaa alettiin selvästi kasvattaa 1940-luvulla.

Kunnallisen kirjastotoiminnan ollessa lamassa perustettiin Pakkalan työväentalo Toivolaan 1922 työväenyhdistyksen kirjasto. Sen valikoima painottui työväenliikkeen kirjoihin, joita ei kunnankirjastosta ennen talvisotaa löytynyt. Toivolan kirjastosta voivat yhdistyksen jäsenet lainata muun muassa Otto Bauerin, Karl Kautskyn, Otto-Ville Kuusisen ja Lev Trotskin teoksia. Kirjavalikoima jäi kuitenkin vaatimattomaksi, sillä 1923 oli lainattavana 30 teosta ja 1930 yhteensä 36 kirjaa.

Järjestelmälliseen kirjastonpitoon

Kunnallinen kirjastotoiminta ryhdistäytyi uudelleen 1923, kun kirjastoa ryhtyi hoitamaan maanviljelijä Urho Salo. Yksityiskodista toiseen kiertämisen jälkeen kirjasto pääsi vihdoin julkiseen tilaan, kun se sijoitettiin kunnantaloksi muuttuneeseen Pakkalan Savolaan. Salon aloittaessa kirjastossa oli 375 nidettä. Hän järjesti sekaisin olevan kirjaston kymmeneen aiheluokkaan, laati korttiluettelot sekä otti lainauksessa käyttöön yksikorttijärjestelmän. Yksikorttijärjestelmässä jokaisessa kirjassa oli eräpäiväliuska, johon merkittiin palautuspäivä ja asiakkaan lainauskortin numero. Jokaisesta lainatusta kirjasta jäi kirjastolle asiakkaan nimellä ja lainausnumerolla varustettu kortti. Toimintaedellytyksiä paransi 1924 alkaen kunnan kirjastolle osoittama määräraha ja valtiolta vuosittain saatu avustus.

Kirjasto sai 1940 keskuslämmitetyn tilan Pakkalan säästöpankkitalosta. Sisäänkäynti oli kaksikerroksisen rakennuksen takana.

Kunnan kantakirjasto eli pääkirjasto oli 1925 auki sunnuntaisin kello 14–16, jotta siellä voi poiketa jokapyhäisellä kirkkoreissulla. Kirjastossa oli myös lukutupa, johon tilattiin täksi vuodeksi yhdeksän lehteä: Kieltolakilehti, Kirkko ja kansa, Kotiliesi, Naisten ääni, Nuori voima, Pyrkijä, Suomen kuvalehti, Suomen urheilulehti ja Terveydenhoitolehti. Kokeilu jäi yksivuotiseksi ja seuraavan kerran lukulehtiä tilattiin kirjastoon vasta 1960-luvulla. Osasyynä toimintatavan muutokseen saattoi olla kirjaston muutto 1926 vastavalmistuneeseen suojeluskuntatalo Kontulaan, jossa kirjasto pidettiin auki sunnuntaisin kello 13–15. Vuosina 1928–1931 kirjasto oli lisäksi auki yhden tunnin torstaisin.

Urho Salo hoiti kirjastoa vuoden 1931 loppuun asti, jolloin kirjaston nidemäärä oli 811. Luvussa ovat mukana myös Lahdenkulman koululle 1929 ja Kirkonkylän Holja-Kyöttilään 1930 perustettujen lainausasemien kirjat. Lahdenkulman asemaa hoiti opettaja Alma Mäkinen ja Kirkonkylän asemaa maanviljelijän poika Risto Holja. Lainausasemat olivat aluksi auki sunnuntaisin yhden tunnin, mutta 1934 aukioloaika pidennettiin kahdeksi tunniksi. Lainausasema toimi Kirkonkylässä 1939 asti ja Lahdenkulmalla 1946 asti. Lopettamissyynä oli lainaajien vähäisyys.

Paluu pelkkään sunnuntaipalveluun

Kirjastonhoitajaksi valittiin 1932 alkaen maanviljelijän tytär Anna Peltola, joka oli toimen ainoa hakija. Samana vuonna kirjastosta päätettiin poistaa 110 rikkinäistä kirjaa. Lisäksi todettiin, että asiakkaat käyttävät kirjastoa vain sunnuntaisin, joten torstain aukioloajasta päätettiin luopua. Tälle päätökselle saatiin myös valtion kirjastotoimiston hyväksyntä. Anna Peltola hoiti kirjastoa kesään 1939 asti, jolloin hän avioitui. Tässä vaiheessa kirjaston kokoelmissa oli vähän yli tuhat kirjaa.

Seuraavaksi kirjastonhoitajaksi valittiin pankkivirkailija Irja Hildén, joka tällä kertaa oli toimen ainoa hakija. Valinnalle saatiin kirjastontarkastajan hyväksyntä. Kirjastonhoitajan säästöpankkikurssin ja lottakomennuksen ajan hänen sijaisenaan toimi neiti Suoma Peltola.

Kirjaston johtokunta valitti 1939 Kontulan kirjastotilan kylmyydestä suojeluskunnan esikunnalle, joka vastasi, että kirjaston johtokunta saa jatkossa huolehtia itse kirjastotilan lämmityksestä. Tilanteen ratkaisi kirjaston siirtyminen Pakkalan keskustassa sijaitsevaan säästöpankkitaloon, josta voitiin vuokrata keskuslämmitetty kirjastohuone.

Kirjastojen toiminnasta sotien jälkeen kerrotaan jutun toisessa osassa, joka julkaistaan ensi viikon Sydän-Hämeen Lehdessä.

Kari Elkelä

Juttu perustuu alkuperäislähteiden läpikäyntiin Sahalahden kirjaston ja Sahalahden kunnan arkistossa. Aiheeseen liittyvää aineistoa on esillä kesänäyttelyssä Mitä Sahalahti luki? 10.–21.7.2019 Sahalahden museomakasiinissa.

 

 

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.