Mustarastaan laulu, teerien pulina, tikkojen rummuttelu – lintujen äänet ovat olennainen osa kevättä

Mustarastas on nykyään säännöllinen talvehtija, vaikka osa linnuista muuttaakin Länsi-Eurooppaan.

Mustarastaan laulu alkaa olla kaikille kevään tuttu ääni. Asutuskeskusten lähettyvillä mustarastaan laulu kaikuu kuuluvana kevätaamussa ja usein myös illan hämyssä. Mutta mustarastas on meidän  linnustossamme kuitenkin varsin uusi ilmestys. Vielä 1960-luvulla laji oli aina hyvä yllätys, jos sen sattui tapaamaan. Nykyisin mustarastas on saanut jo hyvän jalansijan ja laji onkin selvästi pystynyt vahvistamaan kantaansa. Ja nykyisin mustarastas on myös jo säännöllinen talvehtija Pirkanmaalla.

Pirkanmaalla ensimmäiset mustarastaat tavattiin pesivänä Sastamalan Karkussa vuonna 1914. Hiljalleen laji alkoi lisääntyä, mutta esimerkiksi Pälkäneellä mustarastas alkoi vakituisesti esiintyä vasta 1930–luvun puolivälissä. Vuonna 1957 Pekka Jalkanen tunsi Pälkäneeltä 30 esiintymispaikkaa ja kesinä 1957–1959 yhteensä 50 havaintopaikkaa. Pekka Jalkasen lintuhavaintoihin voi tutustua vuonna 1960 ilmestyneessä Pälkäne-Seuran julkaisuja n:o 2 ”Pälkäneen linnustosta”. Vuonna 1996 Marita Jalkanen ja Kari Tornikoski julkaisivat uudistetun ja ajankohtaisemman ”Pälkäneen linnusto 1859–1995”. Olisiko kohta taas lintutiedon päivittämisen aika?

Mustarastaan laulua alkaa yleensä kuulla viimeistään helmi-maaliskuun vaihteessa. Laji on selvä kulttuurinsuosija ja viihtyy lähellä asutuksia ja rehevät pihapiirit ovat sen suosiossa. Usein mustarastas on äänessä joko heti aamusta tai illan koittaessa, päiväsaikaan puuhastellaan muuta.

Mutta keväässä tapahtuu paljon muutakin. Huhtikuun aamut saavat teeren soidinleikit käyntiin ja jatkuvaa pulinaa alkaa kuulua suolta tai järven jäältä. Teerien äänet voivat kuulua pitkälle ympäristöön ja parhaat soidinalueet ovat käytössä vuodesta toiseen. Teerien soidin on kiivaimmillaan vapun aikaan, jolloin linnut voivat pulista pitkin päivää. Jos teeri kujertaa kohta kynttilänpäivän jälkeen (2.2.), keväästä tulee hyvä. Ennen kevätpäiväntasausta (20.3.) alkava pulina ennustaa lumisateita. Teeren kujerrusta kuulee myös syksyllä. Silloin siitä lasketaan kuluvan yhdeksän viikkoa lumen tuloon. Elinympäristöjen muuttuessa metsäkanalinnut ovat selvästi vähentyneet. Entisaikojen satapäiset teeriparvet ovat kadonneet. Nykyisin on jo ilahduttavaa, jos törmää parinkymmenen linnun parveen.

Myös tikkojen rummuttelu kuuluu oleellisesti kevääseen. Tänä keväänä käpytikka on rummutellut helmikuulta lähtien. Rummuttelu saa lisää vauhtia pesinnän lähestyessä ja vaimenee, kun linnuilla on poikaset. Kuuluvimman rummutuksen saa aikaan palokärki, jonka mahtava sarja kuuluu helposti puoli kilometriä. Tikkojen rummuttelun tarkoituksena on houkutella paikalla naarasta ja toisaalta kuuluttaa muille lajitovereille, että minä olen täällä ja hallitsen tätä metsikköä. Yleisesti rummutusalustana toimivat erilaiset hyvän kaikupohjan antavat kohteet kuten kuivat oksat, pystykelot, sähköpylväät tai linnunpöntöt. Käpytikat muodostavat parit maalis-huhtikuussa, ja koiras voi naarasta houkutellessaan pärryttää kelon kylkeen jopa 500 kertaa päivässä.

 

Vielä joskus voi tavoittaa kymmenpäisen teeriparven.

 

 

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.