Ostoslistoja, kosintoja, lasten kirjoitusharjoituksia – tuohikirjeet olivat entisajan tekstiviestejä: Aitoon koululaiset pääsivät kokeilemaan, miltä tuohikirjeen kaivertaminen tuntuu

Vili Toivasen mielestä kaivertaminen tuohelle sujui aika helposti.

Tuohikirjeet olivat entisaikaan kuin nykyajan tekstiviestit: niitä käytettiin hetkelliseen viestintää, eikä kirjeitä ollut edes tarkoitus säilyttää pidempään. Lyhyisiin viesteihin kirjoitettiin erilaisia ihmisten arkeen kuuluvia asioita, kuten ostoslistoja, pyyntöjä, kosintoja, lasten kirjoitusharjoituksia, piirroksia ja alaisille osoitettuja ohjeita.

Tuohikirjeet kirjoitettiin – samoin kuin nykyiset tekstiviestit – puhekielellä, eikä kirjakielen sääntöjä edes pyritty noudattamaan. Suomessa ei ollut papyrusta, joten kirjeet kirjoitettiin koivusta revitylle tuohenpalaselle.

Aitoon kolmannen ja neljännen luokan oppilaat pääsivät viime torstaina kaivertamaan omat tuohikirjeensä osana Pälkäneen lukutaitovuotta. Tuohenpaloille syntyi toinen toistaan hienompia viestejä ja piirustuksia. Kaivertaminen tuohelle askartelukoukun avulla ei suju yhtä nopeasti kuin kynällä kirjoittaminen paperille, mutta kaikki oppilaat jaksoivat keskittyä työhön mallikkaasti.

– Käsi väsyy helpommin kuin kirjoittaessa, kun koukulla pitää painaa kovaa, jotta tuohenpintaan ylipäätään syntyy jälki, työpajaa yhdessä Tiina Poutasen kanssa pitämässä ollut Outi Nummi mainitsi.

Viesti kotiin: tunnilla syntynyt tuohikirje.

Tunnilla syntynyt tuohikirje.

– Ei tämä mitään vaikeata ole. Aika helposti sujuu, Vili Toivanen huikkasi omaa tuohikirjettä kaivertaessaan.

Vilin tuohikirjeeseen syntyi erilaisia kuvioita.

– Jotain kuvioita vaan. En tarkemmin tiedä, mitä näistä lopulta tulee, Vili kertoili työn lomassa.

Työpaja osa lukutaitovuotta

Muodonmuutoksia ry:n järjestämässä työpajassa pohdittiin torstaina merkkikieltä yleisemminkin, ja koululaiset oppivat tuohikirjeiden lisäksi muun muassa hieroglyfeistä, hymiöistä ja meemeistä.

– Koulumatkallakin näette esimerkiksi liikennemerkkejä, vaatteissa on tuotemerkkejä ja pesulappuja ja kauppakeskuksissa näkyy vaikkapa WC-kylttejä, Poutanen luetteli oppilaille erilaisia arjen ympäristöistä löytyviä merkkejä.

Poutanen jatkoi, että myös kalliomaalaukset olivat oman aikansa merkkikieltä. Suomessa tavallista oli, että kalliomaalauksiin ikuistettiin kädenjälkiä. Toiseksi yleisin aihe oli hirvieläin.

– Aitoon koulua lähin kalliomaalaus on Luopioisten Salminkalliolla. Maalauksessa on ihmishahmoja, mahdollisesti myös vene, jonka kokassa on käärmettä tai salamaa pitelevä hahmo, Poutanen kertoi.

Muodonmuutoksia ry piti työpajan torstaina myös Aitoon koulun viides- ja kuudesluokkalaisille, jotka pääsivät kirjoituspajassa luomaan hahmon, tilan ja tarinan. Vastaavat työpajat pidettiin jo aiemmin keväällä Luopioisten kirkonkylän koululla. Muodonmuutoksia ry on saanut työpajojen pitämiseen avustuksia opetus- ja kulttuuriministeriöltä sekä Luopioisten Säästöpankkisäätiöltä.