Kirjoista kauneutta ja syvähenkisyyttä

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 300 vuotta Daniel Medelplanin puuaapisesta, jonka ansiosta pälkäneläiset oppivat lukemaan, vaikka isovihan aikaan hävitetyssä maassa oli kaikesta pulaa.

Pälkäneellä vietettävä lukutaidon vuosi innostaa lukijakuntaa tarttumaan kirjaan. Tällä palstalla kirjavinkkaajiksi haastetut esittelevät kolme lukemisen arvoista kirjaa. Lisäksi lukijat voivat toimittaa omia kirjavinkkejä osoitteeseen daniel.medelplan@gmail.com.

 

Pälkäneläis-helsinkiläisen kotiseutumiehen kirjavinkit

Mies, joka tanssii, työskentelee Design-museossa ja rakastaa silti kotikuntaansa on niin erikoislaatuinen, että hänen kirjallinen makunsa on saatettava kaiken kansan tietoisuuteen! Eikä sekään riitä, sillä sama mies johdattelee 28.7. bussiajelulle Pälkäneen ”kirjallisesti koetuilla paikoilla”, kuten Medelplan-lehtinen esittelee.

Bussi kaartaa myös Sappeen koulun pihaan, josta näkyy kirjailija Tauno Sairialan talo. Jaakko ymmärtää päiväkahvien tärkeyden, joten retkeläiset nauttivat kahvit ja nisut Sappeen kesäkahvilassa ja edesauttavat kyläyhdistyksen toimintaa. Siinäpä vasta kotiseutumies!

Jaakko Simolan kirjavinkkaajaksi haastanut Päivi Heinonen

 

Kirjavinkkaajana Jaakko Simola

Jaakko Simola lukee parhaillaan pälkäneläisistä paikoista, joihin liittyy kirjailijoiden elämäntarinoita tai joista on syntynyt kirjallisia kuvauksia. Heinäkuun lopussa mies johdattelee bussikierroksella kirjojen maailmoihin. Kuva: Sohei Yasui.

En koe itseäni erityiseksi kirjojen kuluttajaksi, mutta museoalan ja luovien alojen eri työtehtävissä sekä muussa elämässä olen kyllä tekemisissä erilaisten tekstien kanssa. Helsingissä käyn parissa keskustan hyvässä kirjakaupassa aina silloin tällöin, ainakin katselemassa kirjojen kansia ja selailemassa sisällystä. Myös antikvariaattien näyteikkunoiden kohdalla saatan pysähtyä kadulle, jos esillä on jotakin kiinnostavaa.

Mielenkiintoinen kulttuurihistoria ja rakennusperintö pysäyttävät, samoin humanististen tieteiden jotkin uutuudet. Uudesta Keskustakirjasto Oodista olen nyt tehnyt yhden lainan, joka on Topeliuksen päiväkirjojen ensimmäinen osa. Ruotsikaan ei siis kielenä pelota, vaikka kaikkea en ymmärtäisi.

Lapsena Pälkäneen kirjastosta tuli kotiin mukaan Asterixit ja monet lapsille tarkoitetut, historiaa ja eri maita elävästi kuvaavat kirjat. Aika varhain luin kyllä myös jo Grimbergin Kansojen historiaa ja vakavat klassikkosadut tulivat tutuiksi.

Nuoren pojan elämyksiä olivat Topeliuksen Välskärin kertomuksia, Dumasin Kolme muskettisoturia tai Twainin Prinssi ja kerjäläispoika. Koulu antoi aikoinaan lukutehtäviä, mutta loistavana esimerkkinä lukuinnosta on aina toiminut oma isä, joka lukee joululahjakirjansa yleensä hetimmiten välipäivien aikana.

Nuorena sain ainakin tädiltäni lahjaksi kirjallisuuspalkintoja saaneita tai muuten ajankohtaisia romaaneja, kuten Olli Jalosen Isäksi ja tyttäreksi. Myös Heidi Liehun runokokoelman Meillä on silmät muistan saaneeni näin. Nämä olivat melko haastavia ja rankkojakin lukukokemuksia. Kertojien äänessä saattoi olla synkkiä tunnesävyjä tai psykologisesti vaikeita kokemuksia.

Aikuisena olen opinnoissa saanut lukea kansatiedettä, taidehistoriaa ja esittäviin taiteisiin liittyvää teoriaa. Joskus käyn omilla pienillä tutkimusmatkoilla myös meditaation, filosofian ja psykologian maisemissa. Nuorena opiskelijana oli jännittävää huomata, miten Helsinki elää kaunokirjallisuudessa ja luo nostalgisia tunteita jaetusta ympäristöstä. Esimerkiksi Virpi Hämeen-Anttilan Alastonkuvien maailma liittyy muistaakseni taidehistorian opiskelijoiden elämänpiiriin.

Omaan kirjahyllyyn olen vuosien kuluessa kerännyt varsinkin rakennusperinteeseen ja kulttuuriympäristöön liittyviä julkaisuja, myös Pälkäneen paikallishistoriaa. Romaaneja luen nykyään harvoin, ja monet klassikot odottavat omassakin kirjahyllyssä. Eräs lukematon romaani on Andreï Makinen Idän sielunmessu, jonka voisin ottaa ehkä seuraavaksi lukutehtäväksi.

Sydänhämäläisen kulttuurin ja identiteetin ymmärtämistä minulle on avannut useampi vaikuttajien tai sukujen elämää käsittelevä kirja: Päivi Tapolan Rakentajan elämä Georg W.I. Schreck, Leena Valkeapään Vapaa kuin lintu. Emil Nervanderin elämä tai Erkki Wuolijoen Niskavuoren henki. Näitä suosittelen paikallisille.

 

Historia avaa silmiä

Eric Gustaf Ehrström: Hämeen sydänmailla. Matkapäiväkirja 1811.

On viihdyttävää palata aina uudelleen nuoren kotiopettajan kesäelämään Hauhon pappilassa ja lähiseudulla. Päiväkirjamuoto tuo menneen lähelle hauskalla tavalla. Sydänhämäläinen maisema on tunnistettavissa monista Pohjanmaalla syntyneen miehen esteettisistä kuvauksista.

Meillä on Suomessakin eletty eurooppalaista säätyläiselämää huviretkineen ja kotoisine tansseineen – kuin Jane Austen -elämää siis, vaikka mittakaava on ollut kenties vaatimattomampi. Sukuni talonpoikaiset esipolvet ovat katselleet tätä kaikkea vierestä.

 

Kaarina Davis: Irti oravanpyörästä

Minun sukupolvelleni ekologisen kestävyyden ongelmat ja globaalin maailman vaarat ovat tulleet tutuiksi jo nuorena muun muassa Tsernobylin onnettomuuden myötä. Esteettisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävien, vastuullisten elämäntapojen ajattelusta on tullut tärkeää. Sairaanhoitajan työstä irtisanoutuneen ja kaupungista maaseudulle muuttaneen naisen kertomus omista valinnoista ja arvojen vaikutuksesta elämän järjestämiseen on saanut ajattelemaan myös omia ratkaisuja.

 

Panu Rajala: Intoilija

Tämä on viimeisimpiä lukemiani romaanimuotoisia kirjoja. Aika surulliset tositarinat historiasta voivat toimia myös vertailukohtina nykyajan kulttuurialoilla sinnittelevien ihmisten arkikokemusten kanssa. On kuitenkin aina mukava kokea samaistumisen tunteita Hämeessä ja pääkaupungissa eläneiden ihmisten kanssa, koska itse asun Pälkäneellä ja Helsingissä sekä liikun tällä välillä. Matka ei kuitenkaan ihan taitu polkupyörällä I.K.Inhan tyyliin!

Juuri nyt tutkin innolla pälkäneläisiä paikkoja, joihin liittyy kirjailijoiden elämäntarinoita tai joista on syntynyt kirjallisia kuvauksia.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?