Ajatuksia Minna Canthista

Kun vietimme tänä vuonna äitienpäivää ja Snelmanninpäivää, tuli kuluneeksi 122 vuotta Minna Canthin kuolemasta. Hän kuoli siis 12.5.1897. Tämän johdosta päätin kirjoitta joitakin ajatuksia hänestä.

Vaikka Minnalla oli melko kylmät suhteen Suomen ev. lut. kirkkoon eli hän silti mielestäni  uskoansa todeksi rehellisesti, omalla itsenäisellä tavallaan. Hän oli rehellinen epäilijä.  Välirikko kirkon ja Minnan välillä johtui pikemmin kirkon kielteisestä asenteesta, kuin Canthinthista. Kirkko ei kyennyt rehelliseen ja avoimeen vuoropuheluun hänen kanssaan, vaikka Minna sitä tahtoi käydä. Tälläisen  vaikutelman olen  saanut Minna Maijalan oivallisesta kirjasta:  ”,Minna Canth , Herkkä, Hellä, Hehkuvainen.”

Erityisesti kärsimykseen liittyviä asioita käsitellessään hän on löytänyt ajattomia helmiä. Siinä hän lukeutuu mielestäni suurten ajattelijoiden tasolle,  ja  siinä tulee myös hänen aito uskonsa kirkkaimmin esiin.

Kärsimyksen ongelma onkin  Minnan  elämässä jatkuvasti monella tavoin mukana.  Lainaan seuraavassa  hänen ajatuksiaan kyseisestä asiasta: ”Yksi todistus, että kärsimys tulee Jumalalta, on se kunnioitus minkä se herättää ulkopuolella olevissa. Se jota onnettomuus kohtaa lankeaa epäilykseen – niin on ainakin minun laitani . Helpommin olisin kantanut onnettomuuteni elämässä, jos aina olisin vakuuttunut siitä, että ne tulivat  rakastavalta isältä eivätkä johtuneet kovasta kohtalosta eli sattumuksesta. Kenties sinulla, rakas ystävä, on lujempi usko,  ja onnellisempi on,  jos on.

Mielestäni tässä puhuu  kaipaava usko, joka ottaa huomioon elämän realiteetit. Tätä puolta on harvemmin otettu huomioon Canthin elämänkertoja kuvattaessa, joten keskityn tässä kirjoituksessani näihin kysymyksiin.  Naisasioista ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta sen sijaan on kirjoitettu ehkä liiankin kanssa,  ja yksipuolisesti. Siihen myös Minna Maijala ottaa kirjassaan ja tutkimuksissaan kantaa. Kiitos vielä hänelle mielenkiintoisista ja avarista kannanotoista.  Lopuksi lainaan vielä hänen kirjastaan Aila Anderssin  runon säkeitä . Hän oli kirjoittanut erääseen päiväkirjaan runon suvustaan  seuraavasti:

Canthin talo, Canthin katu, siin on suvun latu, siin on toivo, siin on usko, suuren hengen aamurusko .

Siinä kasvoi suku suuri, yllä kasvaa suvun juuri, kasvaa kohti korkeutta, aina kohti korkeutta, aina kohti päivää uutta.

Onni askelten johtaa, vaikka suru, murhe kohtaa. Lempeä on suvun tähti,  joka kerran johtoon lähti .

Seppo Lahtinen, Pälkäne

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?