Aikaa lapselle

Pidetään karkitonta kivaa

Mandariinit ovat hyviä eväitä retkellle.

– Ostetaan sulle bussievääksi limppari ja sipsipussi.

Oletko pohtinut, millaisia syömiseen liittyviä tapoja ja ajatusmalleja siirrät lapselle tai lähipiiriin? Ruokavalintojen maailma on monimutkainen. Marketeissa on tarjolla kymmeniä tuhansia vaihtoehtoja, ja ruokamainonta yltää kotisohvalle. Toisaalta hyviä vaihtoehtoja on tarjolla ennätysmäärin. Parempi eväs voi olla vesipullo, täytetty ruisleipä, hedelmät tai pähkinät. Vielä aikuistuessaankin lapsi valitsee tutuksi tulleella tavalla.

– Syö lautanen tyhjäksi, niin saat mummilta karkin.

Ruokatottumuksissa näkyy sukupolvien ketjussa siirtyneet tavat. On pakko maistaa. Herkun ansaitsee syömällä terveellisen aterian. Vanhoilla keinoilla ei ole saatu parasta mahdollista tulosta rohkeaan maistamiseen ja monipuoliseen syömiseen. Isovanhempien luona vierailusta voi lapsen mieleen jäädä karkkia paremmin vaikkapa kasvimaan hoito, mustikkasopan keittäminen tai lautapelin pelaaminen.

Lapsilähtöiseen ajatteluun perustuvaa Sapere-ruokakasvatusta toteutetaan Kangasalan kaupungin varhaiskasvatuksessa, ja iloiseen tekemiseen on kutsuttu mukaan myös koteja.

– Olitpa reipas hammaslääkärissä, nyt mennään ostamaan jäätelöt.

Ruoalla palkitsemme, hemmottelemme ja osoitamme välittämistä. Ruoka tuo mielihyvää ja nautintoa, ja niin saakin olla. Haitallista on, jos ruoka saa liian ison vallan tunteiden hoitajana. Lapsen tunteisiin kannattaa vastata muulla tavalla kuin ruualla. Paha mieli helpottuu syliin ottamalla tai juttelemalla. Lasten luontaisen ruokahalun säätelyn säilyttämiseksi on tärkeää oppia nälän kuulostelu ja noudattaa säännöllisiä ruoka-aikoja.

Ruoka ei ole hyvää tai pahaa, vaan se tuntuu suussa karhealta, maistuu kirpeältä, tuoksuu karkilta, näyttää punaiselta ja kuulostaa rouskutukselta.

– Oli tosi kivaa, kun tehtiin salaatti yhdessä.

Yhdessä tekeminen vähentää nirsoilua ja tekee ruokailusta kaikille mukavampaa. Lapset ovat innokkaita osallistumaan ja siitä saa vauhtiapua maistamiseen.

Pikkuihmiseltä onnistuu salaatin repiminen, pöydän kattaminen ja hedelmän leikkaaminen ruokaveitsellä. Kannustuksella on iso voima myös ruoka-asioissa.

Kukaan ei halua kuulla, että on ”huono syöjä”. Kun lapsi kurkkaa keittiöön, uteliaisuus kannattaa kääntää käyttövoimaksi ja kertoa kokkauksesta, maistella raaka-aineita ja ottaa lapsi mukaan ruoan tekemiseen.

– Nyt herkutellaan sämpylöillä ja mandariineilla.

Yhdessä syöminen viestittää lapselle arjen turvallisuutta sekä lisää tutkimusten mukaan kokonaisvaltaisesti lapsen hyvinvointia. Mukavassa tilanteessa syöty ruoka maistuu parhaiten, joten yhteisiä hetkiä kannattaa hyödyntää uusien ruokien oppimiseen. Suomalaiset syövät makeisia keskimäärin 14 kiloa vuodessa, joten sokerin tietoinen vähentäminen on tarpeen. Lapselle herkku voi olla vesimeloni, marjat tai viinirypäleet. Haastamme aikuiset hyviin välipalavalintoihin, lapsen puolesta.

– Millaisista kasviksista tykkäät koulussa?

Aikuisen kiinnostus ja ruokakeskustelut auttavat lasta tutustumaan ruokiin laajasti. Ruoka ei ole hyvää tai pahaa, vaan se tuntuu suussa karhealta, maistuu kirpeältä, tuoksuu karkilta, näyttää punaiselta ja kuulostaa rouskutukselta. Vielä alakoululainenkin opettelee uusiin ruokiin. On tärkeää jutella ruokakokemuksista avoimesti. Joskus jo herneen kokoisen ruokapalan laittaminen suuhun on iso edistysaskel. Tuttuuden ja toistojen sekä syyllistämättömän ilmapiirin avulla uudet ruoat alkavat sujua askel kerrallaan.

Hilpi Linjama,
ravitsemussuunnittelija (laillistettu ravitsemusterapeutti),
Kangasalan kaupunki

 

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.