Mummon murinat

Ilmastoasiaa hallitussynnytyksen aikoihin

Mymmeli murehtii ilmastoasioita.

Kun tässä puuhattiin Suomeen hallitusta, niin kaavailtiin erillistä ilmastoministeriä. Me vanhat tuumittiin, että onpa aikoihin eletty. Oltiin nimittäin iäkkäitten naapureitten kanssa kahvipöydässä ja TV-uutisia sivusilmällä seurattiin. Paikalla oli heidän teini-ikäinen lapsenlapsi. Kun me vanhat siinä pähkäiltiin nykyajan ilmastointoilua, niin tyttö oikein kiihtyi.

Hän ennusteli, että kauan ei näille asioille voi naureskella, kohta on tosi kysymyksessä, ja jotain on tehtävä. Ei ehkä mene kymmentäkään vuotta, kun kielletään esimerkiksi ilotulitukset. Hän oli itsekseen miettinyt ja kavereittenkin kanssa pähkäillyt, että maailmanlaajuinen uudenvuoden juhlintakin on ongelma. Ja muut vastaavat hommat.

Ukkinsa tuumi, että tuskin hän on enää kymmenen vuoden päästä ilmaa pilaamassa vaan on jo muuttumassa maaksi jälleen. Sitten tuo vanhus kertoi lukeneensa lehdestä, että USA:ssa Washingtonin osavaltiossa uusi laki sallii kehitetyt vainajien kompostointisysteemit, etteivät ihmiset kuoltuaan lisää hiilipäästöjä. Ruotsissakin kuulemma on ns. sienipuku ja ruumiin kompostointi sallittu. Oli mies lukenut asiasta Aamulehdestä 23.5. sivulta A 19

Meitä vanhoja tuollaiset puheet liippasivat läheltä, emmekä halunneet jatkaa asiasta puhumista, mutta tyttö oli vasta päässyt vauhtiin ympäristöasiassa. Kun ukkinsa sitten alkoi seurata TV:n kisa-uutisia, niin nuori innostui lisää. Hän itse on enemmän kiinnostunut musiikista kuin urheilusta, siksi laukoi kiivaasti mielipiteitään myös nykytyylisten kilpailujen ilmastoa pilaavista vaikutuksista. Kuinka paljon syntyy liikennettä esimerkiksi suurten kansainvälisten tapahtumien tiimoilta? Huhhuh!! Kuinka suuret ovat lentokoneitten ja tieliikenteen päästöt?

Sitten tyttö kysyi ukiltaan, joka oli ollut sodan jälkeen innokas kisailija: ”Kun sinä olit nuori, niin urheiluharrastus oli paljon luontoystävällisempää. Missäs täällä Luopioisissa oli isoja lämmitettäviä liikuntatiloja? Tampereen jäähallikin syntyi vasta vuoden 1965 MM-kisoihin.

Hän arveli myös, että kilpailuja käytiin lähiseuduilla, joten liikennepäästöt olivat vähäisiä. Helposti sitä Rautajärvelle tai Aitooseen mentiin vaikka polkupyörällä.

Ukkinsa oli saanut Urheiluruudun katsotuksi ja myönteli, etteivät heidän ikäluokkansa urheiluharrastukset paljon ilmaa pilanneet.

Tyttö siinä muistutti meitä vanhoja siitäkin, miten tiedostavat nykynuoret välttävät lentomatkustusta ja reissaavat maailmalla junakyydillä. Ruotsissakin tämä on ihan nuorisomuotia.

Mymmeli

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.