Jopa neljäkymmentä silmävammaa – Jukolassa ennätysmäärä loukkaantumisia viime vuosiin verrattuna

Jukolan viestissä sattui enemmän loukkaantumisia, kuin odotettiin. Lääkintäpäällikkö Seppo Ojanen kertoo loukkaantumisten määrän yllättäneen, sillä sää tapahtumassa oli hyvä. Lopullisia laskelmia ensiapua kaivanneista ei ole vielä tehty, mutta Ojanen arvioi, että kontakteja terveydenhuoltoon kertyi noin 750, mikä on viime vuosiin verrattuna ennätysmäärä. Kirjattuja isompia tapauksia, jotka vaativat kolhuja ja raapaisuja enemmän hoitoa oli arvion mukaan yli 400.

Tavallisesti Jukolassa potilasmäärät ovat kolmensadan ja seitsemänsadan välillä. Tänä vuonna loukkaantumisia oli siis tavanomaista enemmän. Yhtenä syynä Seppo Ojanen mainitsee maaston hankaluuden.

– Se on osittain peitteistä ja mennään tiheikköjen läpi. Maapohjassa on epätasaisuutta ja kivisyyttä sekä kallioisia rinteitä. Tämä oli tiedossa ja arveltiin, että voi tulla kohtuullisen paljon loukkaantumisia, kertoo Taysissa sisätautilääkärinä työskentelevä Ojanen.

Potilasmäärät ovat kahtena viime vuonna kasvaneet selvästi aiempaan verrattuna. Vuoden 2019 luku on arvio.

Yksi tyypillinen vammatyyppi Jukolassa ovat silmävammat. Kangasala-Jukolassa tällaisia vammoja tuli noin 40, joka on esimerkiksi viime vuoden Lahti-Hollola -Jukolan 24 silmävammaan verrattuna selkeästi enemmän. Vammat ovat Ojasen mukaan raapaisuista aiheutuneita sarveiskalvon haavaumia.

Silmävammojen määrä on viime vuosina ollut korkeimillaan Jämsän Jukolassa 2013. Tänä vuonna määrä oli myös varsin korkea. Vuoden 2019 luku on arvio.

Pimeys ja kosteudesta johtuva liukkaus lisää loukkaantumisriskiä öisessä metsässä. Kuva: Antti Harkko

– Naarmut ja kolhut ovat kaikkein tyypillisimpiä. Nilkan vääntyminen on vähän isompi tyyppivamma. On tämä poikkeuksellinen urheilutapahtuma, kun tällaisia vammoja tulee. Se toisaalta kuuluu tähän lajiin ja ihmiset tietävät, että välillä kolhuja tulee, kertoo Seppo Ojanen Jukolan vammoista.

Sairaalahoitoon tapahtumasta ohjattiin vajaa kymmenkunta henkilöä, keillä oli murtumia tai muuta vastaavaa vammaa, mikä vaati tarkempaa arviota.

Tapahtuman aikana sattui Ojasen mukaan pari vakavampaa sairaskohtausta, jotka eivät olleet Jukolasta riippuvaisia. Vakavammissa tilanteissa Jukolassa tehdään tiivistä yhteistyötä pelastustoimen kanssa. Kangasala-Jukolassa pelastustoimen lääkärihelikopteri kävi paikalla kerran, mutta ei lopulta joutunut ottamaan potilasta mukaansa.

Vaikka potilasmäärä Jukolassa olikin ennakoitua suurempi, toteaa Seppo Ojanen ensiavun hoituneen sujuvasti.

– Tarvikkeita kului runsaasti ja varastoja jouduttiin täydentämään kesken kisan. Ensiapupisteisiin ei syntynyt kuitenkaan jonoa, Ojanen kertoo.

Lääkintäammattilaisia viikonlopun aikana oli töissä yhteensä kaksi sataa. Ensiapupisteitä oli keskusensiavun lisäksi maastossa kolme ja maalissa yksi. Suunnistajia noudettiin maastosta tarvittaessa mönkijöiden avulla. Lääkintäjärjestelyjä suunniteltiin Ojasen johdolla kolmen vuoden ajan. Lääkintäpäällikkö teki paljon yhteistyötä turvallisuus ja pelastuspäällikön kanssa ja seurasi tapahtumaa johtokeskuksessa tiivistii karttojen ääressä.

– Se on vähän kuin armeijan komentopaikka sotatilanteessa, kuvailee Ojanen lääkintäpäällikön hommaa tapahtuman aikana.

Jukolan haastava maasto jätti jälkensä moneen suunnistajaan. Kuva: Antti Harkko

Liikenne ruuhkautui parkkialueilla

– Ihmiset alkoivat saapua odotettua noin tunnin myöhemmin, joten ruuhkaa kertyi enemmän. Parkkipaikat vetivät koko ajan, mutta kun 3500 autoa tulee yhdellä ryöpsäyksellä, tulle väkisinkin ruuhkaa, kertoo Jukolan turvallisuuspäällikkö Tapani Saarinen lauantain ruuhkista.

Sunnuntaina lähtöaikaan koettiin sama ilmiö, kun monet yksityisautoilijat poistuivat alueelta odotettua myöhemmin ja väkeä oli jäälleen liikkeellä valtavasti samaan aikaan. Myös seurabussit olivat suurin osa lähdössä samalla kellonlyömällä.

– Meillä oli yksitoista parkkipaikkaa, joilta yhteensä kaksikymmentäkaksi poistumistietä johtaa yhdelle samalle tielle. Liikenne ei seisoskellut valtatiellä, mutta ymmärrettävästi parkkipaikoilla jouduttiin odottelemaan, kertoo Saarinen.

Lähtöpäivänä alueelta oltaisiin kaivattu toista tietä pois, mutta Saarinen kertoo, että Majaalahden suuntaan ei voinut vielä ruuhkien aikaan ajaa, sillä metsässä oli paljon kilpailijoita ja tien avaaminen olisi ollut turvallisuusriski.

Ruuhkista huolimatta Tapani Saarinen antaa liikenne järjestelyille ja liikenteenohjaajille kiitettävän arvosanan. Todellisia vaaratilanteita ei syntynyt, vaan tapahtumasta selvittiin pienillä kolhuilla, jotka nekin saatiin pääosin paikanpäällä selviteltyä.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.