Juho kiertää rataa formulakuskin ura silmissään

 

 

Mia Jokitulppo tutulla paikallaan radan vieressä kamera kaulassa.

Auto kärryyn ja radalle. Juhon vierellä isä Mika Jokitulppo.

Juho Jokitulppo ajaa samalla numerolla 33 kuin aikanaan pappansa Jarmo Hakala.

Mia Jokitulppo etsii kännykästään kuvan, jossa perheen Juho-poika ohjaa puolitoistavuotiaana päältä ajettavaa ruohonleikkuria kotinsa pihamaalla.

–En sentään ole tuttia suussa, äiti nauraa kuopuksestaan.

Ruohonleikkuria seurasi menopelinä ensin mönkijä, sitten sähkömönkijä, sähköauto ja mikroauto. Polkupyörästä apupyörät joutivat pois jo alle 2-vuotiaana.

Isän työkaverin vinkkaamana poika kokeili karting-auton ajamista ensimmäisen kerran 4 ½ -vuotiaana. Se oli ensiaskel tielle, jonka Juho toivoo vievän huipulle saakka.

Jokitulpon perheestä tuli osa isoa Suomen karting-perhettä, joka kiertää kisoja liki kaikki viikonloput huhtikuulta syksyyn saakka. Loppuvuodesta kymmenen vuotta täyttävä Juho vääntää karting-auton rattia formulaura haaveenaan ja mitäpä muuta poika voisi tehdä, kun jo Moro-lehdessä olleessa syntymäilmoituksessa hänen sanotaan olevan tuleva formulakuski.

–Juho on ollut aina vauhdikas poika, äiti kuvaa lastaan, joka sen verran malttoi odottaa syntymistään, ettei ihan tullut maailmaan autossa.

Vauhtia kalloon ja bensaa suoniin on saattanut siunaantua jo verenperintönä. Juhon pappa, mikroauton lapsenlapselleen ostanut Jarmo Hakala, ajoi rataa 1980- ja 1990 -luvulla.

 

Toinen auto alla

 

Monako FK:ta edustava sahalahtelaispoika ajaa nyt viidentenä karting-kesänään, jo vanhana konkarina, raket-luokassa. Siinä luokassa kuljettajan ja auton yhteispaino saa minimissään olla 115 kiloa. Nykyinen menopeli on hänelle toinen karting- auto, joka on ostettu vuonna 2017.

–Toivottavasti tämän luokan loppuun poika voi ajaa nykyisellä autolla, isä Mika Jokitulppo kaavailee.

Ajallisesti luokan loppuun ajaminen tarkoittaa seuraavaa neljää vuotta.

Kilpailusijoituksista isä sanoo, että kärkeen on vielä matkaa. Tosin sijoitusten väliset aikaerot ovat minimaalisen pieniä, sillä esimerkiksi alkukesästä ajetussa kisassa 0,7 sekunnin sisään mahtui 18 kuljettajaa. Erot ovat sadasosia ja tuhannesosia.

–Vaikka olisi kuinka hyvä kuski, niin ei pärjää, jos koneet eivät ole kunnossa, Jokitulpon karting-perheessä mekaanikon tointa parhaansa mukaan hoitava Mika painottaa.

 

Suoran päähän

yli yhdeksääkymppiä

 

Yhdeksänvuotiasta ajajaa ei vauhti hirvitä, vaikka esimerkiksi Lentolan karting-radalla suoran päässä auton näyttö kertoo nopeuden olevan hiukan yli 90 kilometriä tunnissa. Juho tietää ajoturvallisuuden olevan tärkeä asia.

–Niskatuki, kylkiliivit, ajokengät, kypärä, hän luettelee tärkeät kuljettajan varusteet.

Kolaroinneilta ei ole vältytty. Käden, niskan, jalan ja kyljen kipeytymistä pahempaa ei onneksi ole sattunut. Hurjin tilanne tähän saakka on ollut se, kun radalla toinen auto on lentänyt Juhon pään yli. Siinä olisi voinut käydä pahastikin.

Nyt pappansa kilpanumerolla 33 ajava sahalahtelaispoika haaveilee jonakin päivänä kiertävänsä ratoja Formula 1 -kuljettajana. Suosikkikuskit ovat suomalaisia.

–Kimi Räikkönen ja välillä Bottas, hän kertoo.

–Äidillä ja isällä loppuvat rahat jo paljon aikaisemmin, vanhemmat sanovat kukkarolle käyvästä harrastuksesta.

Siksi vanhemmat toivovatkin löytävänsä muutaman sponsorin lisää. Pienikin tuki olisi kullan arvoista.

Esimerkiksi yhtenä viikonloppuna, kun kisataan kahtena päivänä, tarvitaan molemmille päiville autoon uudet renkaat, jotka maksavat yhteensä 300 euroa. Ilmoittautumismaksukin on 150 euroa.

–Vuosibudjetti meillä on noin 9000 euroa. Ulkomailla saakka kisaavilla se saattaa olla 100 000 euroa, Mika Jokitulppo mainitsee.

 

Kuin yhtä

suurta perhettä

 

Jokitulpot elävät varikkoelämää liki kaikki viikonloput ajokauden ajan huhtikuulta syksyyn saakka. Reissut suuntautuvat eri puolelle Suomea.

–Vaasaan on ollut pisin matka, Juho sanoo.

–Auto vaan kärryyn asuntoauton   perään, ja menoksi, Mika Jokitulppo lisää.

–Talven olemme sitten kotona, Mia Jokitulppo jatkaa.

Sahalahtelaiset ovat osa suurta karting-perhettä. Pojalle riittää kavereita, mekaanikkoisä voi autoa laittaessaan kysyä ja saada neuvoja ongelmakohtiin naapurivarikoiden tutuilta ihmisiltä. Juholla yhteydenpito eri puolella Suomea asuviin ajokavereihin säilyy myös ajokauden ulkopuolella, kun pojat pelaavat yhdessä netissä.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.