Muulle elämälle enemmän aikaa

Viljo Vuorinen palkittiin yläkouluikäisenä lukemisharrastuksestaan. Nyt aikaa kirjoille ei riitä.

Keväällä lakitetuista ylioppilaista iso osa on syntynyt vuonna 2000. Viljo Vuorinen kuuluu itsekin tuohon ikäluokkaan, mutta hänellä opinnot Kangasalan lukiossa jatkuvat vielä yhden vuoden.

– Muuta elämää on niin paljon, Viljo perustelee päätöstään käydä lukio nelivuotisena.

– Tulevaisuudensuunnitelmat ovat vielä sen verran epävarmat, että haluan enemmän harkinta-aikaa. Ja sekin vaikuttaa, että lukion opinnot eivät kauheasti kiinnosta, vaikka haluan lukion kuitenkin käydä, hän lisää.

Muuhun elämään sisältyy ainakin salilla käyntiä joka päivä, paljon piirtämistä ja kokkailua. Viime vuoden lopulta tekemisille on jäänyt jonkin verran enemmän aikaa, kun edestakaiset bussimatkat Kuhmalahden ja lukion välillä päättyivät.

– Saa nukkua aamulla vähän pidempään, Viljo mainitsee yhden tuntuvimman hyödyn siitä, että hän muutti lapsuudenkodista omilleen Kangasalan keskustaan.

Vegaanikokeilusta takaisin pihvien syöjäksi

Omilleen muutto teki Viljosta innokkaan kotikokkaajan, pakon edessä, kuten hän itse asian tulkitsee.

– Yritän olla vegaani. Olin puoli vuotta, mutta sitten se vähän jäi. Ehkä taas aloitan.

– Liharuoista parasta on pihvi. Ruoanlaittomielessä kiinnostavinta on tehdä kasviruokia, hän kertoo.

Muutoin, jos kokkailun tuloa osaksi arkea ei oteta lukuun, lähtö kotoa ei isommin tuonut yllätyksiä elämään.

– Täältä pääsee busseille liikkeelle paljon helpommin. Aika vähän kuljen, mutta pääsee, jos haluaa.

Kuntosalilla Viljo käy jalkaisin tai pyörällä.

– Aika paljon käyn. Joka päivä menee tunti, hän täsmentää.

– Nyt keskityn kyykkyjen ja maastavetojen tekoon. Minulla on tosi heikot jalat, koitan vahvistaa niitä. Ennen panostin paljon penkkipunnerrukseen, kertoo innokas salilla kävijä, joka nostaa penkistä sata kiloa.

Nuorempana Viljo harrasti taekwondoa niin, että hän eteni lajissa mustanvyön suorittamiseen 16-vuotiaana.

– Taekwondo on jäänyt. Mielenkiinto lopahti, vaikka tasoja siinä on vielä saavuttamatta.

Valokuva mallina muotokuvien piirtämiselle

Lukemisharrastuksestaan Sariolan yläkouluvuosina palkittu Viljo Vuorinen tuli syventyneeksi myös Pentti Linkolan teokseen Unelmat paremmasta maailmasta. Silloin poika ahmi muutoin pottereita ja tarua sormusten herrasta.

– Linkolan kirjassa on hienoja juttuja, vaikka minä kyllä olen armeijaan menossa.

Linkolan tekstien lukeminen innosti Viljon tarttumaan hiileen ja taiteilemaan radikaalista toisinajattelijasta muotokuvan valokuvan perusteella. Tämä työ on Kuhmalahden kirjastossa vielä tämän viikon esillä olevassa näyttelyssä. Linkola itse oli myös yleisön joukossa Viljon näyttelyn avajaisissa.

– Minäkin olen tavannut hänet, vaikka vanhempani tuntevat Linkolan paremmin.

Tänä kesänä, kun töiden puuttumisen takia ajankäyttö on Viljolla täysin omissa käsissä, tilaa on jäänyt piirustusharrastukselle entistä enemmän. Nuori taiteilija tekee tilauksesta muiden muassa muotokuvia ja maisemakuvia.

Valmista syntyy puuskittaisesti.

– Välillä ei tule paljon mitään, välillä viikon aikana tulee monta työtä, Viljo kuvaa harrastustaan, josta hän toivoo tulevaisuudessa koituvan myös entistä nykyistä enemmän rahallista hyötyä.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
SHL DIGI tutustumistarjous 8 viikkoa 3,90 €.