Mitä useampi kokki… – Taistelu Kukkianvirran tulevaisuudesta jatkuu

Selvitellessäni Kukkianvirran ”kalataloudellisen kunnostuksen” taustoja tuli esiin seikkoja,  jotka saattaisivat kiinnostaa Kukkian mökkiläisiä ja ehkä muitakin. Ainakin prosessiin kuluneista vuosista päätellen kunnostustyöhön on paneuduttu ilmeisen perusteellisesti.

Koko prosessi alkoi 13.11.1987 vesi- ja ympäristöhallituksen pyydettyä vesioikeutta kumoamaan Hauhon vesistön uittosäännön, koska uitto vesistössä oli päättynyt jo 1973. Vesioikeus teki työtä käskettyä ja kumosi säännön 29.1.1990. Maa- ja metsätalousministeriö kuitenkin valitti päätöksestä vesiylioikeuteen, joka 21.1.1991 palauttikin asian uudelleen käsiteltäväksi vaatien selvitystä muun muassa ”Kukkianvirran koskipaikkojen perkausten mahdollisista vaikutuksista kalojen lisääntymiseen ja kalastukseen edellä mainituilla koskialueilla sekä ehdotusta haittojen estämiseksi tai vähentämiseksi.” Oikeus puhuu siis ihan vakavissaan ”koskipaikoista” oikein monikossa, vaikka ”pudotuskorkeus” Kukkiasta Vihajärvelle on vain noin kymmenen senttimetriä.

Vesioikeus teki taas työtä käskettyä ja saikin vesi- ja ympäristöhallitukselta ylioikeuden vaatiman lisäselvityksen sekä antoi hakemuksesta tiedon kuuluttamalla siitä alueen kunnissa. Tuloksena oli pari muistutusta. Järvi-Suomen merenkulkupiiri katsoi muistutuksessaan, että ”koska suunnitelma-alueella on Vihavuodenkoskesta alaspäin merenkulkulaitoksen ylläpitämä yleinen veneväylä, tulee vuolteen (Vitsiälänvuolteen) kalataloudellisen kunnostuksen tapahtua merenkulkupiirin ohjeiden mukaisesti siten, että veneväylä säilyy käyttökelpoisena.” Siis alaspäin, ei Kukkian suuntaan.

Merenkulkupiirin muistutus ei siis koskenut mitenkään Kukkianvirtaa eikä Kukkiajärveä, eikä voisikaan, koska siellä ei ole laitoksen vastuulla olevaa virallista veneväylää. Päätöksessään  7.5.1992 vesioikeus on kirjoittanut väyläasiasta paikallistuntemuksen puutteesta tai huolimattomuuttaan varsin tulkinnanvaraisesti ”Kunnostuksen tulee tapahtua uittoa varten peratussa uomassa Järvi-Suomen merenkulkupiirin ohjeiden mukaisesti siten, että siinä sijaitseva veneväylä säilyy käyttökelpoisena”. Jos virallista veneväylää ei ole, voidaanko sen säilyttämistä vaatia?

”Kunnostussuunnitelman” 7.5.1992 laatija, Helsingin vesi- ja ympäristöpiirin iktyonomi kuitenkin käsitteli myös Kukkianvirtaa ikäänkuin merenkulkulaitoksen virallisena väylänä todetessaan suunnitelmansa perusteissa reunaehtoina veneilyn tarpeet ja toisaalta entisöinnin lähelle niin sanottua luonnontilaa, siis tilaa ennen uittoperkausta. Kun Kukkianvirrasta on perkauksissa poistettu 1000 kuutiometriä maata, ei alue ”entisöidy” muutamia kiviä siirtelemällä saati sitten uomaa syventämällä.

Työn toteutus oli samaa tasoa kuin suunnitelma, ylimalkainen, korkeusasematiedoista piittaamaton ja dokumentoimaton, vain pahimpia puutteita luetellakseni. Toteutuksen ”ylisyvyyden” ovat myös viranomaiset konsulttien tuella todenneet, mutta ovat katsoneet korjauksen turhaksi johtuen virran liian vähäisestä korkeuserosta, mikä kyllä oli kaikkien tiedossa jo ennen touhuun ryhtymistä. Alkuperäisen kalataloudellisen tavoitteen utopistisuuden tajuttuaan viranomaiset ovat nostaneet kädet pystyyn, mutta eivät ole antaneet suojeluyhdistyksellekään lupaa  virran korjaamiseen hyväksytyn suunnitelman mukaiseksi.

Koska yhdistyksen mielestä vesioikeuden päätös perustuu Kukkianvirran osalta väärille lähtotiedoille, anoimme aluetta nykyisin hallitsevalta Pirkanmaan ELY:ltä korjaustoimia tai lupaa niiden suorittamiseen. Tapahtunut selvä virhekään ei saanut ELY:n kantaa muuttumaan, vaan ELY:n mukaan virran tila on lain-, luvan- ja suunnitelmanmukainen. Pienenä mahdollisuutena muutoksiin ELY kuitenkin esitti, että virtaa voitaisiin ehkä mataloittaa, jos voitaisiin konsultin tekemän simuloinnin avulla riittävän luotettavasti todeta, että muutoksella ei olisi merkittävää vaikutusta Kukkian keskiveteen. Yhdistyksen pitäisi siis osoittaa, että suunnitelman mukaisesta toteutuksesta ei aiheutuisi haittaa. Tämä erikoistaitoja vaativa työ olisi teetettävä konsultilla ja ilmeisesti ylittäisi suojeluyhdistyksen voimavarat, minkä tiedämme varmuudella vasta saatuamme työstä tarjouksia.

Freshabit etenee Kukkian osalta niittojen merkeissä. Kosteikkojakin on suunniteltu useita, mutta nekin vaativat omat viranomaislupansa. Taistelu Kukkian tulevaisuudesta siis jatkuu, vaikka viranomaisten kanssa asiointi onkin varsin ”haasteellista” ja voimamme vähäiset. Joukkovoimamme kasvattamiseksi toivotammekin jokaisen asiasta kiinnostuneen tervetulleeksi osallistumaan suojeluyhdistyksen toimintaan. Aloittaa voi vaikkapa yhdistyksen vuosikokouksessa 28.7. klo 14 Puutikkalan Puodin Navetalla.

Hannu Uusikartano

Kukkian suojeluyhdistys r.y, pj.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
BLACK FRIDAYN pimeä tarjous: SHL DIGI 2 kk 5,90 €.