Rautakauppias tunsi kaikki ja kaikki tunsivat Jaskan – Jaakko Järvenpää 15.10.1948–2.6.2019

Tuntuu epäreilulta, kun elämänsä työlle omistanut ei ehdi eläkepäivillä nauttia aikaansaannoksistaan, vaan viimeinen elämänvaihe jää sairauksien vuoksi kesken.

Jaakko Järvenpäälle nautiskelu ei tarkoittanut loikoilua, sillä tekijämies näki puuhaa ja projekteja kaikkialla. Vielä sairauden uuvuttamanakin hän kiipesi aamuvarhaisella traktorin rattiin ja lähti kierrokselleen: rautakaupan, hallien, omat ja naapureiden pihat oli putsattu lumesta ennen kuin muut ehtivät liikkeelle. Omatoimiset lumityötalkoot ovat yksi esimerkki siitä auttamishalusta, josta ihmiset Järvenpään ympärillä saivat nauttia.

Sairauden rajoittamissa loppuvaiheissa pahinta hänelle oli se, kun ei enää pystynyt tekemään hommia edes traktorilla tai trukilla, joiden ohjaksissa moottorivehkeistä pitänyt mies nuortui pikkupojaksi.

 

 

Jaska Järvenpää oli kolmevuotias, kun Längelmäellä kauppaa pitänyt perhe vuonna 1951 muutti Pälkäneelle. Onkkaalanraitille perustetun Järvenpään kaupan etuosassa myytiin elintarvikkeita, takahuoneessa oli rautakauppa.

Kauppiasperheen poika kasvoi hyllyjen äärellä kauppiaaksi. 14-vuotiaasta alkaen myymälässä työskennellyt Järvenpää lähti kolmekymppisenä kauppiaskoulutukseen, kun rautakauppa muutti Kankaanmaalle. Jaska vastasi rautakaupasta ja hänen veljensä Eero maatalouspuolesta. Elintarvikeliikettä jäi pyörittämään sisar, Sirkku. Myös perheen neljäs lapsi Seppo oli mukana yrityksessä.

Kun rautakauppa reilut 40 vuotta sitten asettui Lahdentien varren uudelle teollisuusalueelle, jotkut epäilivät etteivät asiakkaat löytäisi niin kauas. Nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen: Pälkäneellä mietitään, miten rautakaupan asiakkaat saataisiin poikkeamaan kylälläkin.

Moni paljon suurempikin paikkakunta on menettänyt rautakaupan, mutta Pälkäneellä se on onnistunut laajentamaan reviiriään ja tuotevalikoimiaan. Jaska sai seurata luottavaisin mielin, kun pojat Teemu ja Toni ottivat vetovastuun ja kolmas sukupolvi jatkaa kaupan kehittämistä.

Viisilapsisen perheen muita lapsia ovat pankinjohtajan töistä yrittäjäksi siirtynyt Sanna, terveydenhoitaja Tiia ja logistiikkainsinööri Jyri. Lastenlapsia Jaska ja Ritva Järvenpäällä on 12 ja lastenlastenlapsiakin kaksi.

 

 

Rautakauppias tunsi kaikki ja kaikki tunsivat Jaskan. Erityisellä tavalla Järvenpää ystävystyi tekijämiesten kanssa, ikään katsomatta.

Hiljainen hämäläinen ei ollut hidas käänteissään. Monesti kävi niin, että hän teki ensin, mietti ja korjaili sitten perästä päin.

Jaskalle oli mahdoton ajatus seurata sivusta muiden tekemistä. Hän ei kuulunut neuvojiin tai arvostelijoihin, vaan oli ensimmäisenä lapio kädessä.

Pitkää päivää kaupalla tehnyt perheenisä ei ollut koskaan niin kiireinen, etteikö olisi ehtinyt lasten kanssa yleisurheilu- ja pikaluistelukisoihin tai jääkiekkotreeneihin ja -peleihin. Kentän laidallakaan hän ei osannut seisoskella toimettomana, vaan hän tarttui pyytämättä lanan varteen ja tarjoutui ajanottajaksi.

Loma ei tarkoittanut oleilemista, vaan tekemistä. Aitoon tai Lapin mökille oli kiire, kun siellä odotti jokin remontti.

Jaska ei viihtynyt puvussa eikä tykännyt olla huomion keskipisteenä. Juhlajärjestelyt hoidettiin usein salaa ja juhlakalu tuli monet kerrat yllätetyksi.

Perheen ja lähimpien kokoontumiset olivat Jaskalle tärkeitä. Yhdeksi viimeisistä juhlista jäi viime syksynä vietetty kultahääpäivä.

Yhteinen taival Ritvan kanssa alkoi kesällä 1966, kun tamperelaisneito saapui Pälkäneen kesäsiirtolaan töihin ja tapasi Vilpolan tansseissa miehen, joka ei tanssinut. Tampereen yliopistollisen sairaalan keskososastolla lastenhoitajana päivätyönsä tehnyt Ritva oli tuttu näky myös rautakaupalla.

 

 

Harvinainen kuva Jaakko Järvenpäästä, sillä Jaska ei viihtynyt puvussa eikä huomion keskipisteenä.

Kaikille hyvää halunneen auttajan viime ponnistukseksi jäi keväinen soittokierros: Jaska otti yhteyttä pariin kymmeneen poikaan, jotka aloittivat koulunsa vuonna 1955. Entiset koulukaverit kokoontuivat kymmenen päivää Jaskan kuoleman jälkeen.

Järvenpään taistelu syöpää vastaan kesti toistakymmentä vuotta. Viimeiset kaksi vuotta olivat toivon ja epätoivon vuoristorataa, sillä sydänleikkausta seuranneet komplikaatiot veivät hänet kuukaudeksi teho-osastolle ja moneen kertaan leikkauspöydälle. Rankoista hoidoista toivuttuaan kaikki näytti hetken paremmalta, mutta levinnyt syöpä teki ilosta ennenaikaisen.

Viimeiset päivänsä Jaska vietti Hämeenlinnan Koivikko-kodissa, jonka ihmisläheinen henkilökunta ja ilmapiiri helpottivat lähtöä ja omaisten suurta surua. Jaska Järvenpään muistotilaisuutta vietettiin perhepiirissä 15. kesäkuuta.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?