Tieto istuu lähikaupassa lehtipöydän ääressä

Kirjoittaja on Luopioisista maailmalle lähtenyt Sappeeseen palannut psykologi ja työelämän moniottelija, jolla on koti myös Marokossa.

Tutkittua faktaa on, että Itä- ja Länsi-Suomi eroavat suuresti toisistaan sekä geneettisesti että kulttuurisesti. Asuessani jonkin aikaa Savon sydämessä, havahduin, että se, mitä maailmalla kerroin suomalaisuudesta, onkin itseasiassa hämäläisyyttä ja pirkanmaalaisuutta, tai ainakin länsisuomalaisuutta. Savon huomasin riemastuttavasti olevan lähinnä Suomen Marokko. Siispä puhun nyt hämäläisyydestä ajatellen, että se voi koskea länsisuomalaisia laajemminkin.

Tarinani ydin on, että tavallisilla hämäläisillä on tärkeitä sosiaalisia taitoja ja Laipanmaan laidalla elämä on paljon seurallisempaa, kuin vaikkapa Tampereella. Marokkolainen mieheni on asiasta täysin samaa mieltä. Siispä unohdetaan ne vanhat stereotypiat, että me suomalaiset olemme epäsosiaalisia ja metsäläisyys on jotenkin epäsivistynyttä. Rinta kaarelle ja omanarvontuntoa.

Käsitteet sosiaalinen ja sosiaaliset taidot sekoittuvat usein ja niiden ero on tärkeää pitää mielessä.

Turistina etelässä helposti hurmaannutaan siitä, että ihmiset ovat välittömiä ja puheliaita, tulevat tykö, halailevat ja kutsuvat mukaansa. Ilmiö on kulttuurinen tapa, johon on kasvettu, se voi liittyä myös temperamenttiin. Sinänsä kyllä mukavaa, mutta tapaamisen jälkeen sinua ei välttämättä edes muisteta jatkuvien kohtaamisten virrassa. Ikävimmillään lämpimän ystävällisyyden takana voi olla vain halu käyttää sinua hyväkseen. Kaikkialla näin ei tietenkään ole. Ihmisten kanssa viihtyminen on sosiaalisuutta ja sinänsä miellyttävää, mutta sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä sosiaalisten taitojen kanssa. Ei myöskään sillä, että suu käy kuin teinin peukalot kännykällä.

Sosiaalisten taitojen määritteleminen ei ole yksiselitteistä. Tärkeää niissä on joka tapauksessa hyvä vuorovaikutus, johon kuuluu selkeää itseilmaisua, toisen kuuntelemista ajatuksella, kysymyksiä, joiden tarkoitus on tarkentaa ymmärrystä ja jotka osoittavat kiinnostusta puhujan viestiä kohtaan. Keskittyminen kuuntelemaan toista kertoo myös hänen arvostamisestaan; ollaan läsnä eikä vain toitoteta omaa asiaa tai ääntä, vaikka asiaa ei olisikaan. Kulttuuriamme, jossa annetaan toisellekin puheenvuoro ja kuunnellaan häntä, kannattaa todellakin arvostaa. Kehittämistä ehkä on itsemme rohkeassa ilmaisemisessa sekä omien vahvuuksien näkemisessä ja kunnioittamisessa. Tässäkin on päästy selvästi eteenpäin.

Sosiaalisella kanssakäymisellä vaikka vain sen itsensä vuoksi on paikkansa, mutta erittäin tärkeitä ovat myös ne sosiaaliset taidot, joita monella on huomaamattaankin ja jotka ovat ensiarvoisen tärkeitä hyvässä ihmistenvälisessä kanssakäymisessä.

Entäpä seurallinen elämä korvessa? Muutin Laipanmaan laitaan vähän ennen joulua ja tästäkin ajasta olen ollut osan muualla. Silti meillä on jo poikkeillut enemmän ihmisiä kuin vuosiin kaupungissa asuessamme. Ympäristö houkuttelee. Jos lenkillä ollessa tulee ihminen vastaan, niin hänen kanssaan jutellaan, kylillä käydessä tunnit vierähtävät tavatessa tuttuja ja tuntemattomia.

Uutena asukkaana tarvitsen välillä paikallistietoa, silloin poikkean lähikaupalle, jossa tieto istuu usein lehtipöydän ääressä jonkun kanta-asukkaan muodossa. Muutossa kaveri Kaukkalasta tuli auttamaan silloin kuin oli sovittu, toi vielä miehensä ja poikansakin mukanaan. Postinkantaja auttoi laatikon laittamisessa.

Sappeen kyläyhteisö on ottanut meidät, tulokkaat lämpimästi vastaan. Asuin vuosia kerrostalossa Hervannassa ja siellä naapureista tutuiksi tulivat vain bosnialainen perhe ja taloyhteisön justiinatäti.

Tiedän toki, ettei maalaiselämä aina näin ruusuista ole, mutta haluan nyt jakaa niitä arvokkaita oivalluksia, jotka ovat auenneet, kun on ollut pitkään muilla mailla.

Aicha B 

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.