Medelplanin matkassa esillä pääkirjasto Arkissa

Medelplanin matkassa -teos.

Lämpimänä heinäkuisena maanantaina voisi helposti kuvitella istuvansa rannalla, mieluummin kuin kirjastossa. 1.7. oli kuitenkin erittäin hyvä syy laittaa rantakamppeet hyllylle, sillä Pälkäneen pääkirjastolla pidettiin lukutaidonvuotta juhlistavan Medelplanin matkassa -näyttelyn avajaistilaisuus.

Medelplanin matkassa näyttely on esillä Pälkäneen pääkirjasto Arkissa 2.7.– 31.7. Esillä on Susanne Müller-Bajin ja Anja Mattila-Tolvasen yhteisteosksen ’’Medelplanin matkassa’’ lisäksi vanhoja katekismuksia, aapisia ja koulutauluja.
Näyttelytilaisuuden avasi Eveliina Virtasen kanteleensoitto, jota Arkin noin 50-päinen juhlayleisö kuunteli ihastellen. Avajaispuheenvuoron piti pääkirjaston kirjastotoimenjohtaja Seija Heikkilä, minkä jälkeen Pirjo-Margit Lehtinen esitti Pälkäne-Seuran puolesta tervehdyksen.

Vanhoja koulutauluja esillä näyttelyssä.

Tämän jälkeen ääneen pääsivät Medelplanin matkassa teoksen taiteilleet Anja Mattila-Tolvanen ja Susanne Müller-Baji.
Ohjelman päätti kirkkoherra Jari Kemppainen, joka muistutti puheessaan, että Daniel Medelplan ei suinkaan painanut aapista, niin kuin sitkeästi väitetaan, vaan Katekismuksen, josta aapinen oli vain lyhyt ensimmäinen osa.

Miten Medelplanin matkassa teos sitten syntyi? Ensiaskeleet teoksen syntyyn otettiin jo muutama vuosi sitten Napolissa. Siellä Mattila-Tolvanen ja Müller-Baji tutustuivat ensimmäistä kertaa. Kaksikko kävi myöhemmin kiertämässä yhdessä Pälkänettä, ja ohessa Mattila-Tolvanen kertoi Pälkäneen historiasta ja merkkihenkilöistä.

Ystävykset pitivät vuosia yhteyttä. Viime vuoden joulutervehdyksen yhteydessä Mattila-Tolvanen mainitsi Pälkäneen tulevan lukutaidon juhlavuoden vuoden ja Medelplanin suuren roolin sen juhlimisessa. Müller-Baji oli innoissaan, sillä hän muisti Pälkäneeltä erityisesti kolme asiaa: Daniel Medelplanin, maailman parhaat perunat ja Kostianvirran taistelun.

Pohdiskellessaan Medelplania yhdessä kirjastotoimenjohtaja Heikkilän kanssa, nousi idea Müller-Bajin ja Anja Mattila-Tolvasen yhteisteoksesta, joka tulisi esille juhlavuoden näyttelyyn.

Susanne Müller-Baji ja Anja Mattila-Tolvanen Medelplanin matkassa edessä.

Tuumasta alettiin toimeen, ja vaikka yleensä yhteisteoksissa on vaikeaa sumplia työnjako, oli se tällä kertaa todella helppoa. Müller-Baji ei osaa Suomea, joten Mattila-Tolvanen hoiti tekstit ja Müller-Baji teki niiden pohjalta kuvituksen.

Vaikeuksia aiheutti muun muassa teoksessa käytetty vanha kieli, kuten esimerkiksi sanat raitti tai weisata, sillä niitä on vaikea kääntää vieraalle kielelle. Joskus yksittäisten sanojen selitykset venyivät useiksi virkkeiksi.

– Suomen kielessä käytetään verrattain vähän joitakin kirjaimia, kuten esimerkiksi ruotsalaista å:ta tai w:tä, ja se aiheutti välillä hankaluuksia, mutta niistäkin selvittiin, Mattila Tolvanen kertoo.

Kuvituksessa joutui myös käyttämään paljon mielikuvitusta ja tutkimustyötä.

– I-kirjaimen kohdalla kerrotaan isostavihasta, joten luonnollisesti mieleen tulevat sotilaat. Minun täytyi selvittää, miltä ruotsalainen ja venäläinen sotilas näyttivät isovihan aikaan, jotta onnistuin saamaan kuvituksen sopivaksi’’ Müller-Baji kertaa.

Pirjo-Margit Lehtinen ja Susanne Müller-Baji leikkaavat näyttelytilan nauhan ja avaavat virallisesti näyttelyn

– Yleensä tällaiset usean ihmisen projektit ovat monimutkaisia, mutta nyt Mattila-Tolvasen ja kirjaston kanssa yhteistyö sujui helposti ja mutkattomasti, Müller-Baji kehuu.

Samaa mieltä oli myös Mattila-Tolvanen.

– Müller-Bajin kanssa työskentely oli helppoa ja luonnollista, eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun teimme yhteisprojektia. Samanhenkisen ystävän kanssa on helppoa työskennellä.
Molemmat taiteilijat ovat tyytyväisiä työn lopputulokseen, ja samaa mieltä tuntui olevan avajaisissa ollut juhlayleisö.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.