Eläkepäivillä on aikaa kirjallisuudelle

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 300 vuotta Daniel Medelplanin puuaapisesta, jonka ansiosta pälkäneläiset oppivat lukemaan, vaikka isovihan aikaan hävitetyssä maassa oli kaikesta pulaa.

Pälkäneellä vietettävä lukutaidon vuosi innostaa lukijakuntaa tarttumaan kirjaan. Tällä palstalla kirjavinkkaajiksi haastetut esittelevät kolme lukemisen arvoista kirjaa. Lisäksi lukijat voivat toimittaa omia kirjavinkkejä osoitteeseen daniel.medelplan@gmail.com.

 

Kirjavinkkaajana Birgitta Ohtonen

Työvuosina ei oikein löytynyt aikaa kirjallisuudelle muuten kuin lomilla, Birgitta Ohtonen sanoo.

Olen asunut Pälkäneellä yli 40 vuotta. Nyt olen eläkkeellä matemaattisten aineiden lehtorin virasta. 

Lapsena olin lukutoukka, aloitin Tiina-kirjoista ja sitten oli vuorossa Runotyttö- ja Anna-sarja. Serkkupoikien hyllystä löytyi Tom Sawyerin seikkailut. Lukiossa löysin venäläiset klassikot. 

Teini-ikäisenä aloin lukea Tuntematonta sotilasta ja isä arveli, onko se sopivaa luettavaa tyttölapselle. Sain kuitenkin luvan lukea ja pidin vielä kirjallisuusesitelmänkin koulussa. 

Työvuosina ei oikein löytynyt aikaa kirjallisuudelle muuten kuin lomilla. Waltarin Sinuhe oli koskettava lukukokemus, joka antoi melkeinpä enemmän kuin myöhemmin tekemäni Egyptin matka. 

Jäädessäni eläkkeelle lukuharrastukselle tuli aikaa ja liityin Kaija Turusen vetämään kirjapiiriin, jossa luemme monipuolisesti suomalaista- ja käännöskirjallisuutta. Keskustelussa saa uusia näkökulmia luettuun tekstiin.

 

Neuvostomiehityksestä lapsen silmin, matematiikkaa hauskasti

Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme

Olen saanut lahjaksi tai ostanut Finlandia -palkinnon saaneita kirjoja joululukemiseksi. Nostan näistä palkituista teoksista Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme tarkempaan esittelyyn. 

Sain kirjan kirjailijan äidiltä jo keväällä 2013 luettavakseni. Romaani kertoo venäläisen runoilijan Marina Tsvetajevasta ja hänen tyttärestään Venäjän vallankumouksen jälkeen maanpaossa ja takaisin houkuteltuna Neuvostoliitossa. Faktan lisäksi kirjassa on unenomaisia fantasiajaksoja. 

Kirjoitin kesäkuussa kirjapäiväkirjaani: Riikan teos on Finlandia -palkintoluokkaa. Voin pitää itseäni ennustajaeukkona.

 

Richard Feynman: Laskette varmaan leikkiä, Mr Feynman!

Tietokirjoista olen lukenut elämäkertoja, joista saa hyvän kuvan menneestä aikakaudesta. Joku kirjoitti, ettei kukaan ole lukenut Paasikiven päiväkirjoja, mutta minä luin yhtenä talvena iltalukemisena. Välillä oli tylsää, mutta opin paljon Suomen historiasta. 

Koulutukseni ja ammattini takia otan esille Richard Feynmanin Laskette varmaan leikkiä, Mr Feynman! Kirjoittaja on saanut fysiikan Nobel-palkinnon. Hän kertoo todella hauskasti ja helposti ymmärrettävällä tavalla fysiikan ja matematiikan ilmiöistä. Kirjan on suomentanut Kimmo Pietiläinen ja kustantanut Tähtitieteellinen yhdistys Ursa.

 

Muriel Barbery: Siilin eleganssi

Olen lukenut paljon virolaista kirjallisuutta. Kaksi teosta ovat koskettaneet minua kovasti: Viivi Luikin Seitsemäs rauhan kevät ja Ilmar Taskan Pobeda. Molemmat kirjat kertovat neuvostomiehityksen alkuajoista lapsen silmin. 

Hauskemmaksi lopuksi ranskalaiselta kielialueelta Muriel Barberyn Siilin eleganssi. Romanttis-filosofisen romaanin loppukohtauksesta tekee mieleni vapaasti siteerata Panu Rajalaa: ”Vakavasti otettava kaunokirjallinen rakkausromaani ei koskaan pääty hääkelloihin ja avioliittoon” , vaikka lukija niin hartaasti toivoisikin.

 

Birgitta Ohtonen

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?