Lämmin henkäys kesäsäässä

Väittivät joskus takavuosina, että Slipknotin Turussa hyppyyttämä väkijoukko sai mittarit värisemään seismologian laitoksella. Minä taas epäilen, että Ilmatieteen laitoksella ihmeteltiin maanantaina outoa lämpöhehkua, kun tuhannet Kirkastusjuhlijat kokoontuivat hyytävänkosteiden peltojen keskelle.

Venäjän-vallan ajoilta alkaen eläneessä festariperinteessä on jotain käsittämätöntä hehkua, joka ei selity pelkästään bändeillä. Vaikka artistikattaus oli kova, niin samat nimet kiertävät kuitenkin suunnilleen kaikilla soittojuhlilla.

Kirkastusmeininki syntyy hyvissä ajoin ennen kuin väki ehtii lavojen äärelle. Sadat eri tehtäviin värvätyt keltaliivit toivottavat tulijat tervetulleeksi välittömän maalaisella asenteella. Aurinkoisen leppoisa meininki tarttuu juhlakansaan, vaikka väkiryntäys laittoi palvelut äärirajoille. Juomakaapit tyhjentänyt väkijoukko joutui välillä kärvistelemään huussijonossa, sillä haihdunta ei edellisten hellevuosien tapaan tasannut aineenvaihduntaa.

 

Kirkastuksen ohjelman hankkivalla Jarmo Salosella on monta neuvojaa, jotka vaativat omia suosikkejaan Honkalan lavalle. Erehtymättömimmät vinkit tulevat kuitenkin tältä suunnalta: jos haluaa saada väen liikkeelle, kannattaa unohtaa soittolistani bändit.

Tämänvuotisen karkelon absoluuttinen kohokohta oli Juhlatalossa viimeiseksi esiintynyt Ruusut. Konepoppiporukka on viime vuoden Maustetytöt eli kaikkien rokkitoimittajien hehkuttama tulokas.

Ruusujen päällekäyvä korkeavirta karkotti tehokkaasti väen, jolle bändin tuotanto ei ollut tuttua. Me loput 50 saatiin upea huipennus juhlille.

Ruusujen Ringa Manner kuuluu Suomi-rockia rohkeasti uudistaviin nuoriin naisiin, joista nähtiin Kirkkareilla monta muutakin esimerkkiä, vetovoimaisimpana vangitseva Vesala. Uusissa miesartisteissa ei ole samanlaista tuoreutta, vaan he päätyvät jyystämään isiensä heviä tai rohkeimmillaan räppäämään.

Mutta paha näitä Pate Mustajärviä ja Toni Wirtasia on lähteä haastamaan. Puhaltimilla vahvistettu ”viihdeorkesteri” Popeda ja Aitoo-sovituksia hiteistään tarjoillut Apulanta kaatoivat kaikki raja-aidat. Kolme sukupolvea hoilasi neljän vuosikymmenen klassikoita sellaisella antaumuksella, että kuulonhuoltoliiton suositusten mukaan tulppia olisi tarvittu Kopsonilla saakka. Myös kaljakarsinan ja alalavan välinen aita hävisi näkyvistä, ja lavan edustalta alkanut yleisömeri jatkui yhtenäisenä Juhlatalolle saakka.

 

Vajaat sata vuotta Kirkkareita nuorempi tulokas Ruisrock on saanut rokkipoliisit nyrpistelemään nenäänsä. Heidän mielestään räppäreitä ja Apple-napinpainajia maailmalta rahtaava juhla on häpäissyt nimensä jälkiosan. Maksavat asiakkaat ovat eri mieltä: junnut vaeltavat Ruissaloon samalla tavalla kuin isoisänsä aikanaan.

Kirjoittaja on pälkäneläinen koti-isä.

Kirkastusjuhlat on päivittänyt linjaansa varovaisemmin. Aitoossa vieroksuttiin pitkään mikrofoniensa kanssa höpöttäviä kahlekauloja. Mutta viime vuodet ovat osoittaneet, että räppi ja rokki sopivat hyvin samaan iltaan. Räppäreiden ansiosta uusi sukupolvi on löytänyt Kirkkarit. Juhlat ovat palauttaneet maineensa muun muassa Valkeakosken suunnalla, ja kaveriporukoiden kesäkalenterit rakentuvat taas Aitoo-viikonlopun ympärille. Villi veikkaukseni on, että tulevina vuosina lippuja ei enää riitä myyntiin portille.

Festarikesän veteraanit juhlivat Turussa ja Aitoossa samana heinäkuisena viikonloppuna, joka on yleensä ollut kesän kaunein ja kuumin. Tämänvuotinen koleus ja sade todistivat, että Aitoossakaan lähtemistä eivät ratkaise meteorologit vaan muusikot.

 

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.