Usko, Unto ja Uljas huolehtivat maisemanhoidosta – Pappilan pörröiset kesätyöläiset ovat neuvokkaita ja seurallisia

Kun Kemppainen astuu aitaukseen kauran kanssa, lampaat saapuvat välittömästi vierelle.

– Yhtäkkiä kaksi lammasta oli tuossa pihassa. Se tuli vähän yllättäen.

Pälkäneen kirkkoherra Jari Kemppaisen pihamaalle ilmestyi ensimmäisen kerran lampaita seitsemäntoista vuotta sitten, kun mies aloitti kirkkoherran virassa. Hänen ja rouvan neljäkymmenvuotislahjaksi saadut lampaat ovat saaneet sittemmin seuraajia lähes joka kesänä. Nykyään Pappilan niityillä laiduntavat eläimet eivät ole Kemppaisen omia, vaan vuokralla.

Seuralliset lampaan nauttivat silittelystä ja rapsuttelusta.

– Joka kesä olen hankkinut lampaita tänne kesätöihin syömään pappilan takana olevan niityn. Lampaat tekevät maisematyötä, Kemppainen kertoo.

Omia lampaita Kemppaisella oli vain yhden kesän. Sen jälkeen kesälampaat tulivat monen kesän ajan Äimälästä Klemolan luomulammastilalta. Vakiolammastilan lopetettua oli pappilan piha yhden kesän ilman lampaita. Nyt kolmen vuoden ajan kesätyöläiset ovat saapuneet Kemppaiselle Syrjysen tilalta. Yhtenä vuonna määkinää ei pihalta kuullut, kun pappilan takapihalle asennettiin maalämpöputkea ja lampaille ei ollut hommaa.

 

Pappilakulttuuriin kuuluvat lampaat

Lampaiden pitäminen pappilassa ei ole yllättävää. Ovathan pappilat aikoinaan olleet maatiloja. Raamatun monet lammasvertaukset tekevät papista myös varsin luontevan paimenen. Nykyään yhä harvempi pappi asuu pappilassa varsinkaan maatilan eläinten ympäröimänä. Pälkäneellä Kemppaisen edeltäjäkin piti kesälampaita eikä perinne ole katkeamassa.

– Olen aika harvinainen pappi, kun asun oikeasti pappilassa. Lampaat ovat pappilakulttuurin juttu, pohtii Kemppainen.

Jouluseimi sai uuden käyttötarkoituksen, kun se siirrettiin lampaiden aitaukseen.

Ruotsiksi kirkkoherra kääntyy kyrkoherde, joka suoraan suomennettuna kuuluu kirkkopaimen. Ruotsin kielessä on käytetty myös sanaa kyrkoherre, joten käännösvirheestä tässä tapauksessa ei ole kyse. Nykyinen ruotsinkielinen nimitys on kuitenkin osuva, sillä puhutaanhan Raamatussa paljonkin lampaista ja paimenista. Jo alkukirkon aikaan lähes 2000 vuotta sitten kirkon johtajia kutsuttiin yleisesti paimeniksi

– Pappia sanotaan Raamatussa paimeneksi. Lammasvertauksia on Raamatussa paljon ja olen itsekin saarnannut monesti lampaista, nyt kun olen niistä oppinut, kertoo kirkkoherra Kemppainen.

 

Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella

Jari Kemppainen kertoo lampaiden olevan varsin fiksuja otuksia. Lampaat esimerkiksi oppivat tuntemaan paimenensa, jotkut jopa uskomattoman pienistä asioista.

Lampaat yrittävät syödä ruohoa aidan ulkopuolelta, vaikka aitauksessakin riittää syötävää. Sarvien kanssa on haastaavaa saada pää ulos aidan aukosta.

–Ne oppivat tuntemaan paimenen äänen, eli kun kävelen aitaukselle, ne alkavat yleensä määkimään. Yhtenä vuonna lampaat tunnistivat, kun ajoin oman autoni pihaan ja laitoin oven kiinni. Alkoivat jo silloin määkimään, eivätkä muiden autojen kohdalla tehneet samaa.

Oikkunsa näilläkin karvaisilla kesätyöläisillä on. Varsinkin syksyä kohden lampaat rupeavat kaipaamaan vehreämmille pelloille, onhan ruoho aina vihreämpää aidan toisella puolella.

–Useinhan lampaat syövät aidan läpi. Työntävät pään aidan väleistä, vaikka ihan samaa ruohoa on toisellakin puolella. Syksy on erityisesti haastavaa aikaa lampaiden kanssa. Viime syksynä lampaat karkasivat kerran rauniokirkolle asti. Uskollisia lampaita kyllä olivat, kun kirkolle menivät, naurahtaa Kemppainen.

Kaura maistuu lammaskolmikolle.

Ketterät lampaat pääsevät halutessaan karkuun kohtuullisen helposti. Vaikka aita olisi hyvä, pääsevät eläimet välillä hyppäämään sen yli.

–Eräänä vuonna lampaat olivat sellaisia, että kun kuulivat paimenen tulevan, ne aina hyppäsivät äkkiä takaisin aitaukseen, kertoo Kemppainen oikukkaista kesäkavereistaan.

Joskus Kemppaisen lampaat ovat niin kesyjä, että ne pääsevät kuljeksimaan vapaasti pappilan pihassa. Tällöin vaarassa ovat kukkaistutukset.

–Ne syövät kaiken, mikä maistuu hyvältä. Fiksuja kun ovat, eivät syö mitään myrkyllistä kuitenkaan.

Vaikka neuvokkaat lampaat keksivätkin vuodesta toiseen tempauksia Kemppaisen ihmeteltäväksi, pitää hän lampaita mielellään. Koirien ja kissojen tapaan lampaat pitävät ihmisistä ja ovat seurallisia, kun ne siihen totuttaa. Rapsuttelu kelpaa lampaille yhtä lailla kuin koirillekin.

– Ne tykkäävät, kun niitä kahnutetaan. Menevät ihan autuaalliseen tilaan ja häntä heiluu, Kemppainen kertoo.

 

Paimen tuntee lampaansa

Lampaat saapuvat Kemppaiselle vaihdellen kesän alkupuolella. Syrjyseltä lampaat on tuotu jo toukokuussa. Laidunnettuaan pappilan pihassa kesän, lampaat palaavat kotitilalleen. Välillä lampaat on viety kotiin vasta lumen tullessa.

– Lampaat ovat mukavia ja niihin kiintyy. Ottaisin varmaan koko vuodeksi lampaita, mutta täältä on purettu kaikki sopivat rakennukset, Kemppainen kertoo.

Lampaat pärjäävät niityn kasveilla, mutta herkuksi Jari Kemppainen tarjoaa niille välillä esimerkiksi kauraa.

Lampaiden pitäminen ei vaadi paljoa työtä. Ruoan eläimet saavat niityltä itse. Huolta on pidettävä kunnollisesta aidasta sekä riittävästä vedensaannista. Vaikka lampaiden kanssa voi hyvin viettää aikaa, pärjäävät ne myös itsekseen, kunhan perustarpeista pidetään huolta.

Jos lampaat kesän aikana oppivat tuntemaan paimenensa, niin oppii paimen myös lampaansa tuntemaan. Joka vuosi lampaat saavat nimet. Tänä vuonna lampaat oli nimetty valmiiksi jo Syrjysellä. Pappilan pihalla laiduntavat parhaillaan Usko, Unto ja Uljas.

– Joka vuosi on ollut nimet. Haastavaa on ollut silloin, kun on ollut paljon lampaita. Ne ovat aika samannäköisiä. Raamatussa kyllä sanotaan, että paimen tuntee lampaansa nimeltä, naurahtaa Kemppainen.

Kemppainen viettää lampaiden kanssa aikaa istuskelemassa aitauksessa rapsuttelemassa karvakavereita.

– Tänä vuonna on helppoa, kun lampaita on vain kolme ja ne ovat aika erinäköisiä. Joinain vuosina on ollut ihan eri värisiäkin. Nyt kaikki ovat mustia, mutta yksi on sarvipää, hän jatkaa.

Tunnistamisen lisäksi tämän vuoden lammaskatraan kanssa elämistä helpottaa eläinten sukupuoli. Kemppaisen kokemuksen mukaan nimittäin pässit kesyyntyvät helpommin.

– Naispuoliset ovat villimpiä. Pojat ovat helpompia ja tänä vuonna kaikki kolme ovat pässejä.

 

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.