Kaarina ja Rauno Lehtisen luo Luopioisiin saavuttaessa eteisessä vierailijaa tervehtivät innokkaasti terrierit Cherie ja Donna. 21 vuotta heinäkuun alkupuolella täyttänyt kissavanhus Missukka tyytyy odottamaan kuninkaallisesti omalla paikallaa sohvan selkänojalla. Kun sohvalle on ehtinyt asettua, neiti sujahtaa solakasti ja rauhallisesti silitettäväksi.
– Missukka on aina ollut omalaatuinen. Se ei viihdy sylissä lainkaan. Vanhemmiten se tykkää, kun sitä silittää, mutta nuorempana heti kun silitit hetken, se kävi kiinni, kertovat Kaarina ja Rauno Lehtinen.
21 vuotta on kissalle merkittävä ikä. Kissat kun keskimäärin elävät 15–20 vuotiaiksi. Lehtisten Missukka saattaa hyvinkin olla Pälkäneen tai vaikka koko Pirkanmaan vanhin kissa. Ihmisen iässä neiti kolkuttelisi jo sadan vuoden rajapyykkiä. Kissan kolme sisarusta ovat kaikki menehtyneet jo aiemmin, mutta Missukka on edelleen terve ja hyvinvoiva.
– Missukka syntyi vuonna 1998, ja leikattiin 1999. Se on ainoa lääkärireissu, mikä on tehty ja sen jälkeen on ollut koko ajan terve, kertoo Rauno Lehtinen uskomattoman terveenä pysyneestä kissasta.
Missukan pitkän iän salaisuutta Lehtiset eivät osaa kertoa. Ruokavalio kissalla on aina ollut varsin tavanomainen. Jauheliha on Missukan herkku, jota nyt vanhemmiten on tarjolla päivittäin.
Kuulo Missukalla on vanhemmiten selvästi heikentynyt, mutta näköaisti on vielä tallella. Kissamaiset vaistot eivät myöskään ole kadonneet minnekään, vaikka aiemmin hyvin paljon hiirestänyt kissa saakin saalista vanhoilla päivillään harvemmin.
–Yksi päivä tässä laskin Missukan pihalle ja ei mennyt kuin pari minuuttia ja sillä oli vesimyyrä suussa, Rauno Lehtinen kertoo.
Kissat eivät juurikaan näe värejä, sillä niiden silmissä on enemmän hämärässä mustavalkoisuutta aistivia sauvasoluja, kuin värejä aistivia tappisoluja. Joitain värejä kissat näkevät, mutta ne eivät ole kissalle tärkeitä, vaan niitä kiinnostaa ennemmin asioiden muoto, koko ja liike.
Missuka tekee värinäössä poikkeuksen, sillä sitä kiinnostaa ainakin jossain määrin asioiden värit.
– Tuon Missukan paikan peitto pitää olla punainen. Siinä oli aiemmin punainen peitto, ja se oli niin karvassa, että heitin sen roskiin. Laitoin tilalle harmaan peiton ja Missukka ei suostunut menemään siihen ollenkaan. Vaikka kuinka nostin peitolle, niin se katsoi vaan ihmeissään. Sitten laitoin punaisen kankaan ja sen jälkeen on taas kelvannut hyvin, Kaarina Lehtinen kertoo.
Nykyään rauhallisen vanhuksen päivät kuluvat pääosin edellä mainitulla punaisella peitolla pihan tapahtumia tarkkaillen. Yöt kissa viettää ulkona.
– Ei se suostu olemaan sisällä. Sitten kuin se haluaa sisään, se hyppää ovenkahvaan ja kuuluu kauhea rämäys. Sitten taas palvellaan ja annetaan ruokaa. Välillä ruokitaan yöllä moneenkin kertaan, Lehtiset selostavat.
Nuorempana Missukka saattoi keväisin kadot pariksi viikoksi omille teilleen, mutta nykyään pihapiiri riittää kissalle mainiosti. Kuitenkin kun Lehtiset vievät koiria lenkille, kissa lähtee aina mukaan.
– Missukka tulee aina perässä, mutta sitten se pitää kantaa takaisin. Se ei kävele, kertoo Kaarina Lehtinen.
Missukan omistajat Kaarina ja Rauno Lehtinen ovat vuosien varrella omistaneet jos jonkin moisia eläimiä. Parhaillaan taloudesta löytyi samaan aikaan niin koiria, kissoja, marsuja kuin lintujakin. Nyt Missukan seurana talossa ovat terrierit Cherie ja Donna.
– Näitä koiria edeltävät jouduttiin lopettamaan seitsemäntoistavuotiaina. Silloin päätettiin, että ei oteta enää koiria. Siinä meni kuukausi, kun nämä tulivat, naurahtaa Rauno Lehtinen.
