Ollaan rehvakkaasti sitä, mitä me olemme

Aicha B.

Manipurilainen ystäväni Jimmy jakoi sosiaalisessa mediassa Etelä-Kiinan aamulehdestä (South China Morning Post) löytämänsä videon. Se kertoi Joensuussa järjestettävästä ”Hevi-rokkia kutoen” (Knitting Heavy Metal) -kisasta. Jutussa mainittiin myös eukonkanto, ilmakitara ja suopotkupallo. Meikäläinen luova hulluus selvästikin kiinnostaa vaikkapa Koillis-Intiassa (Manipur) ja ylittää uutiskynnyksen Hong Kongissa ja muuallakin. Tapahtumien syrjäinen sijainti ja paikkakuntien pienuus ei näytä julkisuutta haittaavan.

Samaisena aamuna sattui sanomalehdestä silmiini juttu, jossa kerrottiin VTT:n kehittävän menetelmää prosessiin, jossa sekalainenkin muovijäte voidaan muuttaa takaisin öljyksi. Ilmeisen hieno edistysaskel ympäristöä säästävässä kehityksessä. Omissa pomppelehtivissa aivoissani oli jo aiemmin ollut ihmetys, miksi tällaista ei tehdä. Nyt siis tehdään. Lukutuokioni jälkeen lähdin Luopioisiin, jossa Kukkian kädentaitajat olivat vuosijuhlansa kunniaksi levitelleet räsymattoja puiston nurmikolle. Kokonaisuus oli viehättävä.

Olisi jo aika unohtaa loputkin jäänteet ajattelusta, että saamme näkyvyyttä ja arvostusta vain apinoimalla isompia. Ollaan vain rehvakkaasti omalla tavallamme. Se on parasta meille ja kaiken lisäksi kiinnostaa muitakin. Meillä on reilusti luovuutta, sekä hyödyllistä, taiteellista että hullua. Tieteen ja taiteen puolelta siitä löytyy näyttöjä helposti, hullujen ideoiden myös. Kukapa olisi tohtinut soittaa Puna-armeijan kuorolle, että: ”Hei me ollaan rokkibändi. Lähdetäänkö yhdessä keikalle”. Loppu onkin sitten täysien katsomoiden historiaa. Saara Forsberg ihastuttaa kieliakrobatiallaan. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Viisaiden ideoiden puolella etumme on, että meillä on paljon huippukoulutettuja ihmisiä, jotka pystyvät tarttumaan ideoiden jalostamisen tietoa ja taitoja vaativiin haasteisiin. Tai oikeastaan, mikä on viisasta ja hyödyllistä? Ehdottomasti myös se, mikä lisää hyvää oloa.

Nykyisin julkisuudessa puhutaan siitä, että kehityskelpoisia ideoita ja innovaatioita syntyy, kun tarpeeksi potentiaalisia aivoja kasataan samaan paikkaan. Tällä tuetaan isoja kasvukeskuksia. Asia ei suinkaan ole näin yksioikoinen. Yhteinen ideointi ja ideoiden kehittely on hyödyllistä ja tuottaa usein enemmän, mutta ei tähän tarvita kaupunkeja. Luovat mielet kokoontuvat myös muualla ja sähköinen viestintä antaa kontakteja ilman fyysistä läsnäoloakin. Onko koskaan laskettu, paljonko hyviä, toteutettuja ideoita jossain on syntynyt alueen henkilömäärään suhteutettuna? Missä on rohkeutta ja sisua viedä ideoita eteenpäin huolimatta vastustuksesta ja tylyistä kommenteista, että: ”Eihän näin ole ennenkään tehty”? Luopioisten potkukelkkaväylää taidettiin taistella läpi byrokratiasta parisen vuotta. Nyt tyytyväisiä potkuttelijoita riittää. Kylissä ja niiden ulkopuolella on onneksi ajatuksia, intoa ja yhdessätekemistä.

Luovan idean kehittyminen vaatii yleensä aikaa ja henkistä tilaa. Jos mieli on kovin kuormittunut, ei se pysty tuottamaan radikaalia uutta. Syksyn ja talven hiljaisuus kaukana mainosvaloista ja virikkeiden pakkosyötöstä on sekin meidän etumme kunhan välillä suljemme television ja älylaitteet ja annamme tilaa mielen seikkailuille. Joku määritteli luovan idean neuropsykologiseksi virhekytkennäksi. Annetaan siis synapseille väljyyttä viisaiden tai hupsujen keksintöjen tulla, jos ne ovat tullakseen. Tai ennen kaikkea: ollaan rehvakkaasti sitä, mitä me olemme, niin on hyvä.

Aicha B

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.