Värikäs ja rohkea Mimma

Mimma Hyöki syntyi Ämmätsän kartanossa 15. helmikuuta 1929 Aune Uusitalon ( s. Regnell) ja pastori Brynolf Uusitalon nelilukuisen sisarussarjan nuorimpana. Taivaan kotiin hän pääsi 17.6. 2019.

Brynolf-isä kulki julistamassa sanaa ympäri valtakuntaa jopa satoja päiviä vuodessa. Aune-äidin aika kului kartanon emännyyden ja lapsikatraan hoidossa niin, että nuorimmaiselle muodostui jo elämän alkutaipaleella tärkeäksi suhde Hanna-mummuun, joka tunnettiin myös kirjailijanimellä Hanna Rauta. Mimma mainitsi joskus, että mummu oli hänelle jopa läheisempi kuin oma äiti.

Sota-aikana, kun miesväki oli rintamalla ja arki piti kuitenkin hoitaa, tarvittiin kaikkien työpanosta. Talvisodan syttyessä vasta kymmenvuotias Mimma oli jo tottunut hevosten käsittelijä. Hänen tehtävänään oli kuljettaa maidot Ämmätsästä Rautajärven meijerille. Reitti kulki Ämmätsänjärven yli jäätä pitkin ja sieltä pienempiä teitä perille. Matkan pituus suuntaansa oli n 10 km. Kovimmilla pakkasilla pieni ohjastaja pysähteli matkan varrella olleisiin taloihin lämmittelemään. Jatkosodan aikana hän osallistui Pikku-Lottana erilaisiin maanpuolustustehtäviin. Isänmallisuus, velvollisuuksien täyttäminen ja vapaus olivatkin Mimman elämän johtotähtiä loppuun asti.

Aitoon Hyökin emännyys, sielläkin ison karjan hoito, neljän lapsen kasvattaminen ja erilaiset liiketoimet kuuluivat Mimman elämään 50-luvulta lähtien. Kino-Aitoo oli aikoinaan suosittu ja maaseudulla harvinainen elokuvateatteri. Koko ajan piti olla jotakin tehtävää ja yrittämistä. Avioeron jälkeen 60-luvulla yrityksiä oli lukuisia. Mimman baari Aitoossa, Pälkäneellä oli kangaskauppa, kemikalio, Halpa-kellari ja legendaarinen Mimman Kievari, joka oli tunnettu erityisesti loistavasta ruuastaan, joka hyvin pitkälle oli emännän itse tekemää. Kievarin jälkeen Mimma piti grillikioskia Pälkäneellä, joten yrittäminen ja sitkeä työ olivat osa hänen luontoaan. Värikkäänä ja räiskyvänä persoonana, suorasanaisena ja iloisena hänet muistetaan. Liikenaisen geenit ehkä olivat Hanna-mummulta perittyjä, hänelläkin oli monenlaista pikkuyritystä aikanaan.

Muutenkin vauhdikkaana hänet muistetaan etenkin autoistaan, jotka olivat usein jotenkin erikoisia ja varsinkin nopeita. Nopeusrajoituksia ei ollut ja suurta huvia oli tehdä aikaennätyksiä erilaisilla etapeilla. Kolareiltakaan ei vältytty, mutta mitään vakavampaa ei koskaan sattunut.

Mimman luonteenpiirteenä oli aina myös halu auttaa muita, etenkin vähäosaisempia lähimmäisiä. Harva meistä kutsuu yksinäisiä ihmisiä kylältä esimerkiksi jouluaattoillaksi kotiinsa. Jokirannassa jouluaterialla oli aina muutama sellainen mukana, eikä siitä tehty sen isompaa numeroa, se oli ihan luonnollista. Lieneekö tullut Ämmätsän ajoilta, kun pikkutyttö ystävystyi mieluummin mökkien asukkien ja työntekijöiden kuin kartanossa käyvän herrasväen kanssa. Samoin hän arvosti ja piti huolta omista työntekijöistään. Myöhemmällä iällä hän kävi myös lukemassa kirjoja vanhainkodin asukkaille.

Itseään hän ei kokenut fyysisesti vanhaksi, vaan saattoi määritellä itseään huomattavastikin nuoremmat ihmiset mummuiksi ja papoiksi. Huumorikin säilyi loppuun asti.

Vauhdikkaalla Mimmalla oli myös vakavampi puolensa, luja usko Jumalaan ja Kristuksen sovitukseen. Toistuvasti hän toi esiin, että oli matkalla Taivaan Kotiin.  Hänellä  oli räiskyvä ja värikäs, täysi ja työteliäs elämä iloineen ja murheineen, vahvuuksineen ja heikkouksineen, kuten jokaisella meistä. Arvostelijoita ja kadehtijoitakin matkan varrella riitti. Mutta myös rakkautta ja iloa. Ehkä opettavaisin ominaisuus oli, että hän uskalsi elää ja toteuttaa rohkeasti unelmiaan ja tavoitteitaan. Vaihtelevalla menestyksellä, kuten elämään kuuluu.

Kaikissa meissä on monta puolta ja oleellista on millaisia asioita  kykenemme lähimmäisissämme näkemään. Siinä on myös oman ihmisyytemme mitta. Kykenemmekö etsimään muista Jumalan antamia lahjoja vai ainoastaan vikoja. Virheitä ja heikkouksia kaivamalla muka nostamme itseämme, vaikka todellisuudessa vain myrkytämme oman mielemme. Elämää ei voi opettaa, ei itselle eikä muille. Jokaisen on se itse opeteltava pitkinä, hitaina vuosina. Lopulta käy kuten vieraan, joka alkaa viihtyä. On lähdön aika.

Aimo Kokkola

 

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 8 viikkoa vain 3,90 €.