Kadonnut punakaartilainen, osa 8

Aikaisemmin tapahtunut: 1922 Ruotsiin muuttanut Kalle on siellä rikastunut, palannut Suomeen Carl Bakskogin nimisenä ja nyt kuollut epäselvissä olosuhteissa. Yhdeksässä osassa julkaistavan kesädekkarin takana on pälkäneläinen harrastekirjailija, joka käyttää nimimerkkiä ”Insider”.

Osa 8:

Nyt vanhojen kirkonkirjojen kimppuun. Kalle oli tosiaan saanut sisaren, mutta vasta 1930, paljon katoamisensa jälkeen. Oliko hän tiennyt pikkusiskostaan? Muonamiespariskunta oli 1931 muuttanut Hauholle vaimon vanhemmilta peritylle pikkutilalle. He olivat kuolleet aikoja sitten. Sisar, Annuli, oli mennyt naimisiin 1952 hauholaisen maanviljelijän kanssa. He olivat saaneet neljä lasta, kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Onnistuimme tavoittamaan nuoremman pojista, Kustaan. Hän oli maanmittari ja tunsi asiat aika hyvin. Kallen tarinan noin päällisin, kapinan ajan vaiheet, katoamisen ja sitten vain sen, että Ruotsista oli tullut siskolle joskus paketteja, mutta ei koskaan Turusta. Kallen uutta nimeäkään mies ei tiennyt.

Ai niin, mutta tämä vielä, hyvä kun muistin, tuumi Kustaa. Joku ruotsalainen lakimies oli aikoja sitten lähettänyt Annulille kirjeen, jonka mukaan Kalle Takametsä oli lahjoittanut sisarelleen sen torpan vähine maineen. Annulin mies oli käännättänyt kirjeen ja hoitanut Hauhon nimismiehen kanssa tontin laillisesti Annulin nimiin. Tämä ei ollut itse käynyt siellä kuin kerran, mutta maanmittarin toinen sisko, Tiina, oli perheineen osaksi perinyt, osaksi ostanut sen sisaruksiltaan, ja käytti sitä lomapaikkanaan.

Kun tavoitin tämän Tiinan Tallinnasta, jossa hänellä oli virolaisen miehensä kanssa kenkäkauppa, hän oli kuullut joskus vanhoilta naapureiltaan jotakin juttuja kuolleesta siasta, mutta ei muistanut muuta.

Tämän pitemmälle en päässyt tutkimuksissani, mutta olihan minulla sentään aika paljon kerrottavaa, kun seuraava kerran tapasin sen naapuripitäjän maisterin, Leif Naakan. Satuimme taas yhteen marketin parkkipaikalla seuraavana kesänä. Kun alkoi sataa, menimme paikalliseen kahvilaan ja siellä vierähtikin tämän jutun parissa niin pitkään, että vaimoni jo soitti ja muistutti, että hän tarvitsisi ne vehnäjauhot nyt juuri eikä huomenna. Niinpä hyvästelin maisterin ja palasin kotiin sulkemaan tätä asiaa koskevan kansioni.

Insider

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.