Seikkailu maissien seassa – Labyrintin maissit kasvavat päiden yläpuolelle ja päätyvät lopulta eläinten rehuksi

Anna-Kaisa Koskelo on kymmenen kesätyökesän aikana ehtinyt nähdä monta versioita labyrintista.

Suttisen tilalla Laitikkalassa rehumaissin kasvatuksesta otetaan kaikki irti. Maissipellosta on nimittäin tehty yksi tilan loppukesän vetonauloista. Lähes hehtaarin kokoisen pellon halki risteilevät polut muodostavat labyrintin ihmistä korkeampien maissien keskelle.

– Tänä vuonna tämä on korkeampi kuin viimeksi, iloitsevat labyrintin suulla vastaantulevat Kaisa ja Moona Vuorela.

Labyrintin koko voi ihmetellä sillalta.

Kyllönjoella mökkeilevät Vuorelat kävivät viime vuonna labyrintissä ja pitivät kokemuksesta. Nyt oli siis pakko tulla kurkkaamaan uudestaan.

Ensimmäisen kerran maissilabyrintti rakennettiin Suttisen tilalle vuonna 2002. Sittemmin labyrintti on ollut pystyssä lähes joka vuosi.

– Labyrintin toteutuminen riippuu säistä. Aina maissi ei kasva tarpeeksi korkeaksi, kertoo kymmenen vuotta Suttisella kesätöissä ollut Anna-Kaisa Koskelo, kun suuntaamme maissien keskelle.

Simo Laakso on idean isä. Hän keksii aina monenlaista tänne, Koskelo naurahtaa.

Laakso bongasi idean maissilabyrinttiin Atlantin takaa jo parikymmentä vuotta sitten.

– Matkalla USA:ssa törmäsin useampaankin maissilabyrinttiin. Siellä Maize Maze -elämyspuistot ovat suurta maaseututurismibisnestä, Laakso kertoo.

Anna-Kaisa Koskelo kertoo, että tilalla toiminta on vuosien saatossa muutenkin laajentunut niin, että ihmiset tulisivat tilalle viihtymään. Marjanmyynti on Suttisella merkittävä osa, mutta maissilabyrintilla, jäätelökioskilla ja kahviolla tilasta on tehty kesäistä matkailukohdetta.

Suttisen tilan lippu liehuu maissilabyrintin yllä.

Haastetta vuodesta toiseen

Maissi Suttisen peltoon kylvetään toukokuun loppupuolella ja labyrintti aukeaa heinä-elokuun vaihteessa. Labyrintti sulkeutuu tänä vuonna samana päivänä, kun tilapuotikin menee kiinni eli sunnuntaina 1.9. Maissipellon sato kerätään karjanrehuksi lokakuussa.

Labyrintin maisseihin ei kasva syötäviä keltaisia tähkiä, sillä kasvit ovat rehumaissia ja menevät ihmisten sijaan eläinten ruoaksi.

– Polut labyrinttiin tehdään, kun maissi on vielä matalaa. Labyrintti kasvaa sitten siihen ympärille. Polut risteilevät joka vuosi eri paikassa, joten haastetta riittää, Koskelo selittää.

Labyrintissa ei harhailla täysin päättömästi, vaan tavoitteena on kerätä pellolta löytyvät kirjaimet ja muodostaa niistä sana.

– En ole käynyt täällä tänä vuonna. En tiedä yhtään, missä kirjaimet ovat, naurahtaa Koskelo.

Tilapuodista saa paperin, johon sana muodostetaan. Palauttamalla paperin seikkailun jälkeen, voi osallistua arvontaan sekä antaa palautetta labyrintista.

– Pelin avulla kerätään palautetta ja se on toiminut hyvin. Palaute on ollut hyvää ja varsinkin lapset tykkäävät, kertoo Koskelo.

Lopulta löydämme Koskelon kanssa uloskäynnin labyrintista. Paperissamme on kaksi kirjainta viidestä. On siis varmaan palattavat labyrinttiin vielä uudestaan etsimään loput kirjaimista.

Kaisa Vuorela kävi tyttärensä Moona Vuorelan kanssa kurkkaamassa labyrinttia.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.