Kaiken kansan metsäkuntoilua

Metsä on suomalaisten tutuin, huokein ja paras kuntokartano. Vaihtelevia, mukavia maastoja löytyy lähes jokaisen kotikonnuilta. Puiden varjoissa on viileää myös paisteisina päivinä. Terveellistä voimatäövvennystäkin voi marja-aikaan polun varrelta poimiskella. Kotiseutu- ja kyläyhistysten pirteimmin persoonin sopii valistuneiden asukkaiden avuks haeskella ja parannella houkuttavia, parin kilometrin vaellusväyliä lähiluontoon. Toivottavast myös maanomistajat myönteisest suhtautuvat.

Kulkemista väliin hankaloittavat metsäojien ylitykset ovat tarpeellisia pinnistyspaikkoja, ylitse hypähtäen tahikka pohjan kautta ponnistaen. Tarvittaessa lankkuja silloiks laitellen. Joskus voi metsäretkillä raikasvetisen puron, jopa lähteenkin löytää.

Reittien tekoa helpottavat metsäkoneiden urat ja hirvien, kauriiden ahkeraan tallaamat taipaleet, mitkä eläinten edullisinta voimankäyttöä noudatellen usein pitkät matkat samaa korkeuskäyrää seurailevat.

Paikoitellen paljaspintaiset kalliot ovat oivallisia katselu- ja kapuamiskohteita vanhoine, mutkaisine puineen, kauniine jäkälä- ja sammalmattoineen. Korkeille maisemakukkuloille voi pitkiä petäjiä hyödyntäen pienoiset näkötornit kiipeilytikkaineen joustavin köysin kiinni sitoilla. Lukuisat monenkokoiset, osin sammalpeitteiset siirtolohkareet ja muut graniitti- ja gneissimöhkäleet veikeine muotoineen ja usein kuin inhimillisine piirteineen, ilmeineen saavat aikaan sadun ja lumon tuntua kuntokulkijain aatoksiin.

Mikko Kiio

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.