Made in Aitoo

Kirjoittaja on Aitoon pitkäaikainen vapaa-ajanasukas.

Isännänviiri.  Minulle on kerrottu, että viirin paikkakunnan tai maakunnan määrittää talon isännän syntymäkotikunta.  Omistamme mökkimme kimpassa.  Niinpä viirejä on hankittu hiljakseen emännän, poikien ja minun syntymäpaikan mukaisesti.  Lisäksi hyllyn päällä säilössä ja vuorollaan tangossa liehuvat siniristilippu sekä samoin väritetty ”yleisviiri”.

Heräsin asiaan oikeastaan vasta 6.7.2019 laskiessani Runon ja Suven eli Eino Leinon päivänä Suomen lippua.  Flagmore siinäkin luki.  Asiat yhdistyivät mielessä mukavasti, kun noin kolmen kilometrin päästä tyynessä kesäillassa kuului musiikki Honkalasta.  Kirkkarit alkoivat päästä vauhtiin.  Flagmoren tuotanto ja osa myynnistä hoidellaan Aitoossa Kankaantiellä.  Meidän viisi viiriämme ja siniristilippu näyttelevät näissä bisneksissä kusiaiselle kuuluvaa sivuosaa.  Firmassa valmistuvat liikekauppamainontaan, tapahtumiin, yritysilmeeseen ja kuntiin sekä yhdistyksiin liittyvät moninaiset luomukset.  Vielä tehdään luonnollisesti tangot kaikkiin tarpeisiin ja kohteisiin.  Ne tosin Virossa.  Haminassa liehuu koripallokentän kokoinen aitoolainen siniristilippu.  Liehuu, jos venäläisvalmisteinen sata metriä pitkä tanko kestää.

Kylä elää vilkkaasti. Muun muassa aiemmin kehumani FB-ryhmä aito, aidompi, Aitoo lisää yhteisöllisyyttä ja aktiivisuutta informoimalla milloin mistäkin.  Leikkipuiston penkin ampiaispesästä lähtien.  Tapahtumia piisaa etenkin kesäisin.  Honkalassa järjestetään muun muassa messutapahtumia.  Uusi yritys avasi ovensa Wanhalla Meijerillä.  Toivotaan asiakkaiden osuvan myymälään.  Anssin kauppaan pitäisi meikäläisenkin poiketa useammin. Sieltä saa kaikkea.  Muun muassa Penttilän maukasta perunarieskaa ja muita hyviä tuotteita läheltä.  Ei pidä unohtaa muitakaan keinoja, joilla ihmiset itseään elättävät.  Toivottavasti lapsiperheitä saadaan paikkakunnalle ja niiden kyliin.  Muuten hiipuu varhaiskasvatus ja koulujen ikkunoihin lyödään laudat.

Kun kerron muualla Suomessa kesäasuntomme sijainnin, lamppu syttyy oikeastaan vasta pitkähkön määritelmän loppupuolella.  Se menee näin.  Jos piirrät akselin Lahden ja Tampereen välille, rasti merkitään noin puoliväliin, hiukan lähemmäksi Mansea.  Paikkakunnan nimeksi kirjoitetaan nykyään Pälkäne, mihin Luopioisten kunta taannoin liitettiin.  Mökiltä tulee teitä pitkin seitsemän kilometriä Luopioisiin ja sama matka Aitooseen, linnuntietä puolet vähemmän.  Nyt vastapuoli yleensä kysyy, vieläkö siellä niitä kirkastusjuhlia järjestetään.  Toki heitäkin löytyy, jotka tietävät Pälkäneen tai ainakin Aapiskukon.  Myös niitä, jotka ovat kirkkareilla käyneet.

Sivusta seurailin taas, miten Aitoon VPK:n jokavuotinen voimannäyte toteutettiin ja vietiin maaliin kävijämäärällä mitoitettuna ennätystuloksella.  Loistava kattaus tämän hetken kovimmista suomalaisista artisteista ja yhtyeistä ei onnistu ilman kovaa taloudellista riskiä.  Tarvitaan myös hyvää yhteistyökykyä.  Järjestäjän luotettavuus tiedetään, sen näkee esiintyjälistasta.  Esimerkiksi Apulanta keikkuu lavalla joka vuosi.  Joskus ainoa keikka koko kesänä.   Vuosi toisensa perään sadat talkoolaiset kokoontuvat hoitamaan homman kotiin.  138 kertaa näitä on järjestetty.  Juhlan luonne lienee ainakin jonkin verran muuttunut alun perin kirkastussunnuntaina järjestetystä.  Perinteet muun muassa palokunnan marssin ja toimijoiden muistamisen muodossa säilyivät – kuten pitääkin.  Samalla saatiin oivallinen tilaisuus muistaa myös Aitoompi aitoolainen tittelillä palkittua kylän monitoimimiestä Petri Hildeniä.  Sää uhitteli taas, mutta pääsääntöisesti sateilta vältyttiin.  Helle piileskeli jossakin muualla.  Siitä huolimatta Erkin, Jarmon ja muiden pyyteettömien talkoolaisten hikiset takit tyhjenivät tyystin tiistaiaamuun mennessä.

Muutettuamme Helsingissä hipstereiden suosimaan Punavuoreen aiheutan heidän keskuudessaan aina kaupungissa ollessani ylenmääräistä kateutta.  Nykäisen päälleni Turkista kolme vuosikymmentä sitten ostamani taatusti aidot merkkiverkkarihousut, jalkoihini ikääntyneet Karhun lenkkarit ja kruunuksi kattaukselle kirkkaripaidan.  Niitä hyllystäni löytyy katkeamaton sarja viime vuosisadalta lähtien.  Ihailevien katseiden ristitulessa suuntaan Kaivopuistoon.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.