Riitta Sipilä kertoo ikonimaalauksesta.
Ikonimaalaus on vuosisatoja vanha perinne, johon liittyy mitä tarkempia sääntöjä. Mitä kaikkea ikonien maalaamisessa pitää huomioida, ja mikä tarkassa taiteenlajissa viehättää? Nuijantalolle ikonimaalausta esittelemään saapuva Riitta Sipilä vastasi kysymyksiimme.
Kuka olet, ja kuinka olet päätynyt ikonimaalauksen pariin?
Olen Riitta Sipilä, tamperelainen ikonimaalari ja ikonimaalauksen opettaja. Sukujuureni ovat vahvasti Pälkäneellä molempien vanhempieni puolelta. Olen maalannut ikoneita noin 30 vuotta. Kiinnostus ikoneihin heräsi jo varhaislapsuudessa. Maalauskursseille uskaltauduin pitkän empimisen jälkeen aikuisiässä, suhteellisen nuorena kuitenkin. Valamon opistossa olen suorittanut lähes kaikki mahdolliset ikonimaalaukseen liittyvät kurssit. Viimeiset 15 vuotta minulla on ollut onni ja mahdollisuus osallistua säännöllisesti arvostetun Moskovan hengellisen akatemian ikonimaalausosaston johtavan opettajan Natalia Aldoshinan mestarikursseille. Olen iloinen siitä, että minulla on opetustyöni kautta mahdollisuus siirtää häneltä saamiani oppeja omille oppilailleni. Olen toiminut Valkeakoski-opiston ikonimaalauksen opettajana vuodesta 2006 alkaen. Opiston alaisia ikonimaalausryhmiä on tällä hetkellä Valkeakoskella, Pälkäneellä ja Kangasalla.
Millaisia sääntöjä ikonimaalauksessa on?
Ikoni on pyhä kuva. Ortodoksisessa perinteessä ikonilla on tärkeä liturginen tehtävä. Ikoni ilmaisee kuvan muodossa sen minkä jumalanpalvelustekstit ja pyhät kirjoitukset ilmaisevat sanan kautta. Siksi ikonin on ilmaisussaan vastattava kirkon oppia, sen on oltava tosi. Tuohon asiaan perustuu se, että maalarin henkilökohtaisille mieltymyksille ei jää paljon sijaa.
Millaisia maalauksia voi kutsua ikoneiksi?
Opillisesti kuvat kuuluvat kristilliseen uskoon tunnustuksesta riippumatta. Ikonien kunnioituksesta ja niiden maalaamisesta päätettiin Nikean 7. ekumeenisessa kirkolliskokouksessa vuonna 787. Tuolloin kristillinen kirkko oli vielä yksi ja yhtenäinen. Ikonit ovat siis kaikille kristityille jakamattoman kirkon perintöä. Ikoni on siinä mielessä kuin silta ekumeniaan, yhteen kokoava ja yhteistä ymmärrystä lisäävä.
Suositko maalarina jotain ikonityyppiä?
Ikonit jaotellaan kuvatyypin mukaan henkilöikoneihin ja tapahtumaikoneihin. Henkilöikoneissa kuvataan Kristusta, Jumalan äitiä eli Neitsyt Mariaa, pyhiä henkilöitä ja enkeleitä. Tapahtumaikoneissa kuvataan Raamatun tapahtumia ja kirkkovuoden kierrossa vietettäviä juhlia. Jokaisessa aihepiirissä on omia suosikkeja, ikoneita, jotka kutsuvat maalaria yhteyteensä enemmän kuin toiset.
Millaista ikonien maalaaminen on?
Ikonimaalauksessa käytettävä maalaustekniikka on yli tuhat vuotta vanha munatemperatekniikka. Sideaineena siinä toimii kananmunankeltuainen, johon sekoitetaan hierretty väripigmentti. Valmistusmateriaalit ovat luonnonmateriaaleja. Ikonilauta on jotakin lehtipuuta, esimerkiksi leppää tai lehmusta. Väripigmentit ovat aitoja maa- ja mineraalivärejä.
Tihvinän Jumalanäidin ikoni 1600-luvulta. Karjalaisessa iltapäivässä Nuijantalossa Leena Korppoon sekä Riitta Sipilän esitelmät sivuavat kyseistä ikonia.
Ikonin maalaaminen vaatii keskittymistä ja on luonteeltaan rukousta, vähimmillään meditaatiota. Tekniikan omaksuminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja järjestelmällisyyttä. Piirustuksen laudalle siirtämisen jälkeen tehdään mahdolliset kultaustyöt ja maalataan niin sanotut pohjavärit. Pohjavärejä vaalennetaan asteittain. Prosessissa edetään varjosta valoon, kuten maailman luomisessa. Viimeisenä maalataan ikonin tärkein osa eli kasvot. Valmis ikoni suojataan pellavaöljyllä.
Ikonimaalauksessa itseäni viehättää eniten niihin liittyvä hengellisyys, pyhyys ja kauneus.
Ikonimaalaus on esillä Nuijantalon Karjalaisessa iltapäivässä 17.8. Sipilä kertoo Karjalaisessa iltapäivässä ikoneista ja niiden maailmasta. Tilaisuudessa ei ole ikoninäyttelyä, mutta Sipilällä on joitain ikoneja mukana. Riitta Sipilän lisäksi ikonimaalauksesta saapuu kertomaan Leena Korppoo.
Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.
Viimeisimmät kommentit