Isovanhempien tarinasta sukuromaaniksi – Vuosien kiinnostus ja tutkiminen tekivät Leena Laineesta kirjailijan

Leena Laineen kirja kiinnosti erityisesti hänen serkkujaan. Omistuskirjoitusta odottamassa Jukka Uhari.

 Olen aina halunnut tietää enemmän isovanhemmistani, Leena Laine kertoi kirjansa Käsityöläisiä ja sotilaita julkistamistilaisuudessa Pälkäneen pääkirjasto Arkissa perjantaina 9.8.

Laine alkoi tutkia isänsä Vilho Uhrmanin vanhempien, Oskar Uhrmanin ja Iida Viitasen tarinoita jo 1990-luvun puolivälissä. Kirjaksi asti hän kokosi aineiston vasta vuoden 2017 loppupuolelta lähtien.

Pontimena sukututkimukselle oli tiivis yhteys, joka syntyi serkusten välille lapsuudessa Pälkäneen Kukkolassa mummun pirtissä.

Kirjan julkistamistilaisuudessa paikalla oli suurin osa serkuskatraasta.

 – Kaksi meistä asuu Yhdysvalloissa ja kaksi on joukostamme viime vuonna saatettu haudan lepoon, mutta melkein kaikki muut ovat paikalla, Laine kertoi.

Serkuksista viidellä on edelleen tiiviit siteet Pälkäneeseen kesäasuntojensa kautta.

Sukututkimus johti historian opintoihin

Leena Laineen esikoisteos on pitkän ja perusteellisen työn tulos.

Uhrmanin suvun kantaisäksi hän on todentanut vuonna 1751 Hollolan pitäjänräätälinä aloittaneen Jeremias Uhrmanin. Isoäidin, Iida Maria Wiitasen juuret taas ovat Pälkäneellä. Esi-isänä tältä puolen on 1720-luvulla Kirvussa ruotusotilaana aloittanut Johan Sigfridsson Forsten.

Sukututkimus vei kotiteollisuusopettajan ammatista eläkeputkeen päätyneen Laineen opiskelemaan Suomen historiaa. Hän valmistui filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta 65-vuotiaana vuonna 2007.

Maisterin opinnot näkyvät kirjassa kirkonkirjoista löytyneiden henkilöiden sitomisena aikaansa. Kirjassa kuvataan selkeästi ja mielenkiintoisesti tärkeimmät historialliset tapahtumat ja niiden vaikutus esivanhempien elämään.

 – Olen yrittänyt istuttaa ihmiset omaan aikaansa. Kutakin sukupolvea ovat määränneet kirkko, valtio sekä olemassa olevat käytännöt.

Leena Laine julkaisi sukututkimuksena Käsityöläisiä ja sotilaita Pälkäneen kirjastossa perjantaina 9.8.2019

Kirkonkirjat kertovat ajastaan

Leena Laineen sukututkimusta vaikeutti naisten puuttuminen Pälkäneen ja Sahalahden kirkonkirjoista 1700-luvun alussa.

 – Naiset olivat aivan paitsiossa, edes lasten äitien nimiä ei tuolloin ole merkitty kirkonkirjoihin, Leena Laine kertoo.

Tilanne muuttui 1700-luvun kuluessa. Sittemmin kirkonkirjat tarjoavat muutoinkin enemmän tietoa historioitsijoille.

Yksi merkinnän arvoinen asia ovat olleet aviottomat lapset, joiden osuus ikäluokasta Laineen mukaan oli Pälkäneellä noin yhdeksän prosenttia.

 – Salavuoteus oli kohtalaisen yleistä, mutta tuomittavaa. Mies sai sellaisen paljastuessa sakkoja kaksi kertaa enemmän kuin nainen.

Sakkojen maksaminen ilmenee kirkonkirjoissa ripittäytymisenä. Sen saattoi tehdä vasta kirkolle suoritetun sakon jälkeen. Näin tieto salavuoteudesta on jälkipolvien saatavilla.

Laine muutti omassa tutkimuksessaan pälkäneläisjuuriensa linjan äitilinjaksi vuonna 1788 syntyneestä Lena Mattsdotterista alkaen. Näin kirjassa tulee esiin myös mielenkiintoisia naisten tarinoita.

 – Mielestäni nykyisessä sukututkimuksessa voidaan hyvin tarkastella linjoja sukupuolesta riippumatta.

Liisa Knuutin värikylläisiä maalauksia on esillä Pälkäneen pääkirjasto Arkissa elokuun ajan.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 8 viikkoa vain 3,90 €.