Juhan teemat ovat ikuisia

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 300 vuotta Daniel Medelplanin puuaapisesta, jonka ansiosta pälkäneläiset oppivat lukemaan, vaikka isovihan aikaan hävitetyssä maassa oli kaikesta pulaa.

Pälkäneellä vietettävä lukutaidon vuosi innostaa lukijakuntaa tarttumaan kirjaan. Tällä palstalla kirjavinkkaajiksi haastetut esittelevät kolme lukemisen arvoista kirjaa. Lisäksi lukijat voivat toimittaa omia kirjavinkkejä osoitteeseen daniel.medelplan@gmail.com.

 

Kirjavinkkaajana Virpi Tuomisto-Blomberg

Olen varttunut ja aikuistunut kirjojen ympäröimänä. Kotona oli aina luettavaa ja kirjastossa käytiin ahkerasti. Koko perhe uppoutui kirjojen salattuun maailmaan. Näistä lähtökohdista saan olla kiitollinen.

Hämmästyksekseni havaitsin omistavani suhteellisen vähän suomalaisia romaaneja.

Suurin osa näyttää koostuvan käännösromaaneista. Tartun silloin tällöin Eila Kostamon (valitettavasti hän on jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomaksi) hienostuneisiin romaaneihin. Ajattelin ensin esitellä hänen tuotantoaan.

Päätin kuitenkin tuoda esiin Juhani Ahon tuotantoa huomattuani, että häntä eivät enää ihmiset tunne. Luen joskus edelleen hänen Juhansa. Kertomus on jo vanha ja elämme tyystin eli olosuhteissa, mutta Juha on yhä henkilöineen erittäin ajankohtainen.

Avioliiton perusasetelma on melkein kaikille tänäänkin tuttu. Siinä esiintyvät kaikki ihmispolon suurimmat tunteet, jotka eivät taida muuttua edes vuosituhanten kuluessa. Rakkaus, kateus, viha, tyytymättömyys, kiintymys ja tietynlainen ahneus sekä kyky tehdä vääriä valintoja.

Marja on nuori ja valitsee tiensä hetken huumassa ja joutuu katumaan. Juha on tuntuvasti Marjaa vanhempi. Hän rakastaa vaimoaan ja nimenomaan pyyteetön, oikea rakkaus panee hänet toimimaan, siten kuin hän toimii Marjan, vaimonsa suhteen. Rakkaus antaa Juhalle voimaa ja tarkoituksen elämälle.

Kaunis, surumielinen kirja, joka antaa lukijalleen paljon eväitä taipaleellemme.

 

Kuulin pöllön kutsuvan on humaani kertomus

Itse olen mieltynyt melkoisesti saksalaisiin Nobel-kirjailijoihin, jotka varmaan monen mielestä ovat vanhanaikaisia, aikansa eläneitä. No, se ei pidä ollenkaan paikkaansa. Juonet ja kerronta koskettavat vielä nykypäivänkin lukijaa. Tarttukaapa Hermann Hesseen, Gottfried Kelleriin, Thomas Manniin, Heinrich Bölliin tai Gunter Grassiin. Kyllä löytyy jopa meihin jokaiseen sopivia oivalluksia.

Mutta kuitenkin päätin nostaa esiin jotakin aivan muuta. ”Kuulin pöllön kutsuvan” on Risto Lehmusoksa ansiokkaasti suomentanut. Siinä piispa lähettää nuoren papin työhön tuohon kaukaiseen paikkaan, jossa kwakiutlit noudattavat edelleen osittain vanhoja traditioitaan, joihin meitä perehdytetään. Mutta ajat ovat ovat muuttumassa: nuoret muuttavat pois, ikäihmiset kuolevat.

Nuori Mark ei tiedä, että hänelle lääkäri on luvannut vain kolme vuotta elinaikaa. Olosuhteet ovat kaikin puolin ankarat, mutta Mark selviää kulttuurien yhteentörmäyksistä ja saa lempeydellään ja hienotunteisuudellaan ymmärtäväisiä ystäviä. Tietenkin pöllö lopulta kutsuu myös Markia.

Toivon, että joku tarttuisi ennakkoluulottomasti tähänkin kirjaan. Se on niin humaani ja inhimillinen. Voin vain toivottaa Markille hyvää matkaa kotiiin.

 

Simberg-elämäkerta on taideteos

Tietokirjakin aiheutti paljon päänvaivaa. Mietin aluksi valita Auschwitzistä selviytyneen, sittemmin neurologiksi kouluttautuneen, Viktor Franklin teoksen Logoterapia. Lehden lukijakuntaa ajateltuani luovuin tästä. Sen sijaan kannattaisi ottaa käteen Eeva Ruuskan viime vuonna ilmestynyt elämäkerta Hugo Simbergistä.

Se tosin ei ole yksinomaan elämäkerta, vaan laajenee tuon ajan Suomen taiteen ja taiteilijoiden kuvaukseksi. Se on hyvä katsaus siihen, miten taiteilijat kouluttautuivat, mistä hankittiin tarvikkeita ja rahaa elämiseen ja ulkomaisiin opintoihin sekä oleskeluun siellä.

Kirja sinänsä on jo ulkoisesti taideteos, josta saa nauttia. Eeva Ruuska on tehnyt suuren työn jo lähdemateriaalin etsinnässä. Kieli on kaunista ja huoliteltua.

Kannattaa tutustua, Tampereen tuomiokirkon taidettakin voi ihailla uusin tiedoin, kun astuu tähän maamme kauneimmaksi pyhäköksi äänestettyyn jugendrakennukseen.

 

Istukaa mukavaan tuoliin ja valitkaa mieleisenne kirja syliinne. Avatkaa se ja alkakaa lukea. Nuo hetket ovat palkitsevia.

Antoisia lukuhetkiä kaikille.

 

Virpi Tuomisto-Blomberg

Kangasala

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?