Meitä ihmisiä kiinnostaa poikkeavuus. Tästähän monesti syntyvät uutiset, ihmisten väliset keskustelut, ihmettelyt. Kun joku näkee jotain poikkeavaa, niin siitä pitää kertoa muille ja sitten yhdessä sitä pohditaan. Poikkeavuuksien jakaminen on osa luontoamme. Näin on myös tällä kysymyspalstalla ja hyvä onkin, sillä näin tieto leviää ja oudotkin asiat tulevat päivänvaloon.
Minulta kysytään usein jonkin kasvin tietoja, kun se on niin kamalan suuri tai pieni tai kun sillä on niin oudot lehdet. Viikko sitten tuli kuva tulikukasta, joka oli saavuttanut ns. miehen mitan. Kirjoittaja kertoi kukan olevan nyt kaksi ja puoli metriä korkea.
Yhdessä sitä sitten ihmettelimme. Luonnollista on, että kasviyksilöt kasvavat erikokoisiksi ja -näköisiksi, niinhän me ihmisetkin. Kuitenkin löytäessään kovin poikkeavan kokoisen kasvin, kannattaa miettiä myös sitä mahdollisuutta, että kyseessä on ihan eri kasvi kuin se ennestään tuttu. Koko on kuitenkin yleensä huono tuntomerkki.
Syksy muuttaa värejä
Myös värit kiinnostavat lukijoita. Näin syksyn lähestyessä kasvien värit muuttuvat. Muutoksia väreissä tapahtuu myös, jos jokin loinen tai tauti vaivaa kasvia tai se on vaurioitunut. Vaikka syksyn ruskaa ei vielä esiinnykään, niin kuivuus saattaa kellastuttaa koivun tai ruostesieni värjätä lehdet.
Tänä kesänä näitä loissieniä on esiintynyt kohtuudella. Pihlajansarviruostetta on enemmän kuin viime vuonna ja Lapissa näin suopursuruostetta kuusen vuosikasvaimissa niin paljon, että koko kuusitaimikko oli kaksivärinen. Kohtuudella esiintyessään nämä värikkäät sienet eivät aiheuta kasville hengenvaaraa, mutta jos sieni peittää kasvin vuodesta toiseen, niin se voi myös tappaa isäntänsä. Mitään kovin tehokasta konstia näiden sienten hävittämiseen esimerkiksi puutarhakasveista ei tietääkseni ole. Härmät, ruosteet, pikisienet, homeet ovat osa luontoa ja monet kasvit ovat oppineet tulemaan niiden kanssa toimeen.
Taikakaluja käytettiin parantamiseen
Myös erilaiset kasvien muodot herättävät ihmetystä. Entisaikaan metsissä kierreltiin näitä etsimässä. Ne saattoivat olla taikakaluja, joita käytettiin joko loitsimiseen tai parantamiseen.
Metsistä etsittiin myös tarvepuita, käyriä kuusenrankoja jalaspuiksi, vitsaksia sidostarpeiksi ja kiveriä mutkia viikatteen varsiksi. Kaikkihan nämä olivat poikkeavuuksia. Nykymetsissä nämä raivataan pois tuottamattomina. Usein olen ihaillut puusen kääpiökasvannaisia, jotka muodostavat puun oksaan tai latvaan hyvin tiheän pallomaiset kasvuston.
Näistä on jalostettu myös puutarhaan sopivia muotoja, joita voi taimitarhoilta ostaa. Myös kanervalta on tällaisia muotoja löytynyt ja niistä on tullut vuosien varrella kysymyksia. Nämä ovat melko yleisiä ja löytyvät, kun kulkee silmät auki metsässä.
Tällaisten poikkeavuuksien selvittämisessä auttaa nykyään netin hakukone. Ihmiset ovat julkaisseet näitä löytämiään poikkevuuksia ahkerasti. Aina ei ilmiölle löydy selitystä, mutta esimerkiksi puiden muodoille löytyy hyvä sivusto metsäntutkimuslaitoksen sivuilta. Myös muut vastaavat sivustot kertovat ainakin hyviä arvailuja poikkeavuuksista.
Sehän on selvä, ettei aina kaikille jutuille ole selitystä. Pitää tyytyä siihen, että tämäkin löytämäni kummallisuus on luonnon monimuotoisuutta ja kuuluu sinne. Yleensä nämä poikkeavuudet ovat luonnon kannalta täysin vaarattomia eikä niistä pidä ahdistua. Ne eivät ole mitään maailmanlopun merkkejä. Meille ihmisillehän ne ovat outoja, eivät luonnolle.
Tuomo Kuitunen
Kysy Tuomolta kasveista: tuomo.kuitunen@gmail.com