”Nyt en keksi mitään moitittavaa ” – onnistunut ilta Sappeessa Olavi Virran parissa

Kirjoittaja on Aitoon pitkäaikainen vapaa-ajanasukas.

Tapana on ollut kiivetä kerran suvessa mökkirannasta vieraiden kanssa Sappeen kesäteatteriin. Kello 14.00 alkavat näytökset sopivat hienosti ohjelmaan. Iltapäivälle ja ehtoolle jää mukavasti aikaa ruokailuun ja saunomiseen. Eikä isännänkään tarvitse ihan kuivin suin aterioida, jos siltä tuntuu.

Ostin piletit netistä kesäkuun lopussa. Jo tuolloin katsomo näytti täyttyneen puolilleen. Ennen lähtöä tarkistin asianomaisilta sivustoilta tilannetta todeten näytännön loppuun varatuksi samoin kuin aika monta muutakin. Kurautin korealaisen käyntiin sunnuntaina 11.8. Sääennusteen mukaan piti vettä sataa todella ravakasti, mutta eipä tuota tullut ennen kuin ensimmäisen puoliajan lopussa. Aina välillä kyllä kuurotteli. Pari vuotta sitten katettu näyttämö osoitti toimivuutensa ja me katsojat lipan alla säilyimme kuivana. Lämpöä ilmasta mitattiin parisenkymmentä astetta.

Heikki Paavilainen ohjasi näytelmän ensimmäisen kerran vuonna 2009 silloin upouuteen Sappeen kesäteatteriin. Emme syystä tai toisesta tuolloin vuorelle kiivenneet. Homma korvautui, kun musikaali tuotiin ”nahkoineen” Helsingin Fredrikinkadulle Vanhan Maestron paikalle perustettuun teatteriravintolaan. Kävelimme kotoamme parin sadan metrin matkan ja nautimme täysin rinnoin.

Nyt esitetty musikaali oli perustarinaltaan sama Olavi Virran elämän nousua ja jyrkkää loppulaskua kuvaava. Paljon löytyi myös uutta ja muutettua sekä täysin mestarin elinkaareen kuulumatonta kevennystä. Nerokkaasti rakennettiin hauska silta juuri Valkeakoskella päättyneeseen entiset katsojaennätykset lyöneeseen Danny-musikaaliin.

Näytelmä kulki sutjakkaasti Olavi Virran lapsuudesta aina katkeraan loppuun. Kaikki lauloivat hyvin. Erityisesti nuorta laulajaa näytellyt Jari Ahola ja ammattilainen Mira Luoti. Nostan kuitenkin muiden yläpuolelle vanhempaa mestaria esittäneen Jani Koskisen. Hänen äänensä paranee ja syvenee vuosi vuodelta. Kylmät väreet vapisuttivat selkärankaa ja kun ei tuullut, joku muu nostatti vettä silmäkulmiin. Kivasti verhon takaa näkynyt orkesteri säesti mainiosti kohdalleen. Ammattitanssijat vetivät taidokkaasti mukaansa ehkä vähän vähemmän lajia harrastaneet näyttelijät. Hieman pelotti, kun lavan reuna kumminkin jonkin verran kastui.

Nykyteatterin tapaan kaikki Koskista ja Aholaa lukuun ottamatta vetivät useita rooleja mallikkaasti. Kuuntelen paljon arkisin päivällä RadioSuomen asiasisällöltään hyviä alue- ja ajankohtaisohjelmia. Epäilen vahvasti ”oikeasti” kuuntelevien lukeutuvan kaltaisiini harmaahapsiin. Ainakaan noihin ohjelmiin en ole koskaan kuullut kenenkään nuoren soittavan, kun sellaista mahdollisuutta tarjotaan. Puheen välissä esitettävä musiikki ei minulle maistu joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Hyväkin biisi kuluu nopeasti ärsyttäväksi sitä päivittäin toistettaessa. Suomalaista perinteistä iskelmää ei juuri päiväsoittolistoilta kuulu. Marko Maunuksela soittelee hyvien laulajien vähemmän tunnettuja biisejä. Moni heistä on osallistunut joskus tangomarkkinoille.

Sappeen kesäteatteri tarjoaa siinäkin mielessä herkkua. Seurasin katsomoon vaeltavaa joukkoa. Laskin silmämääräisesti keski-iäksi noin 65 vuotta. Me tunnemme Jorma Kääriäisen, Rauli Somerjoen, Juicen, Topi Sorsakosken, Olavi Virran ja kumppaneiden tarinat sekä heidän esittämänsä hienot laulut. Toivottavasti saamme myös tulevina vuosina seurata ammattimaisesti käsikirjoitettuja, ohjattuja ja näyteltyjä esityksiä Sappeessa. Unohtamatta kapellimestaria, koreografiaa, lavastusta, puvustusta, kampausta ja maskeerausta, äänisuunnittelua, miksausta, tekniikkaa, esitteitä, mainontaa, lipunmyyntiä ja niin edelleen. Jonkun pitää myös ottaa taloudellinen riski ja tuottaa tarinat katsottavaksi. Mielellään perusluonteeltaan kevyitä musikaaleja, joissa kuitenkin piirtyy riittävästi myös tummia sävyjä. Katseleehan sitä tosin kerran kesässä täyttä hömppääkin.

Katsomo, näyttämö, ravintolat ja tarjoilu toimivat hyvin. Nyt en keksi mitään moitittavaa. Heikki Paavilainen lupasi tässä lehdessä, että säilyttää Sappeen henkeen osuneen stailin. Poikamme appivanhemmat ja me ajelimme hyvin tyytyväisinä paistamaan pihvejä ja lämmittämään saunaa. Yksimielisinä totesimme nähneemme toistaiseksi parhaan esityksen vuorella. Samaa mieltä olivat myös muut katsojat. En muista aikaisemmin näin pitkiä seisaaltaan annettuja suosionosoituksia.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 8 viikkoa vain 3,90 €.