”Jos se on rikottu, se olen ollut minä” – Leo-Pekka Tähti on kelannut jo vuosia kovempaa kuin kukaan muu

Leo-Pekka Tähti lähtee Dubaihin hakemaan kultaa.

Kangasalan Kyötikkälässä kilpailtiin parayleisurheilun Suomen mestaruuksista elokuussa. Ratakelauksen supermies Leo-Pekka Tähti nappasi kilpailuista kuuluttajan sanoin ”jo ties kuinka monennen” sadan metrin ratakelauksen SM-kultamitalinsa. Me puolestamme nappasimme upeaa uraa kelaavan Tähden haastatteluun.

Mikä saa jatkamaan kilpailu-uraa vuosien jälkeen?

Kilpailemaan vetää sama asia kuin lapsesta asti. Aina on ollut kauhea kilpailuvietti päällä. Kilpaileminen itsessään on kivaa, vaikka toki sitä rutinoituu, kun on paljon Suomessa. Täällä ei ole niin paljoa vastusta. Varsinkin sitten, kun lähdetään ulkomaille ja vaikka siellä ei olisi edes ihan niin kovatasoiset kilpailut, niin vieressä oleville ulkomaalaisille haluaa niin sanotusti näyttää närhen munat.

Tuntuvatko isot voitot yhä hienoilta?

Kyllä ne tuntuvat. Kilpailemiseen liittyy aina suorittamisen paine. Arvokisoissa on omanlainen fiilis ja kisoja jännittää eri lailla. Näin vanhemmiten voitoista ehkä jopa herkistyy enemmän.

Mikä sai sinut alun perin aloittamaan kelaamisen?

Pienenä olin nähnyt televisiossa jonkun verran lajia. Siihen aikaan kultasessa liigassa oli monesti näytöslajina kelausta, ja se näytti. Kaverin kanssa ruvettiin yläasteella tekemään lenkkiä niin, että hän juoksi ja minä vedin pyörätuolilla. Päädyttiin sitten Euran maratonille puolimaraton samalla tyylillä. Siellä oli muita kelaajia ja he bongasivat minut. Hieman myöhemmin tuli soitto eräältä lopettamassa olevalta kelaajalta, että olisi vanha kelaustuolin runko käytättämättömänä ja haluisinko kokeilla. Siitä sitä sitten innostui, kun sai konkreettisesti välineen alleen.

Mikä on ollut urasi hienoin hetki?

Niitä on paljon, ja on vaikeaa nimetä yksittäistä. Ateena 2004 oli kova juttu siinä mielessä, kun kukaan ei odottanut minulta mitään. Edes minä en itse odottanut itseltäni juuri mitään, ja tulin kuitenkin kahden kultamitalin kanssa takasin. Se oli omalla tavallaan sykähdyttävä hetki. Urheilullisten saavutusten ulkopuolella tietysti vuoden urheilija -palkinto on minulle tärkeä.

Myös se, että olen pitänyt maailmanennätystä vuodesta 2006 lähtien on aika upea juttu. Paraurheilumaailmassa kuitenkin maailmanennätyksiä syntyy kohtuullisen. Se kertoo, kuinka kovaa minä olen pystynyt menemään, kun kukaan ei ole kyennyt rikkomaan minun maailmanennätystäni. Jos se on rikottu, niin se olen ollut minä.

Onko maailmanennätyksen uusiminen joskus vielä mahdollista?

Ainahan minä uhoan joka kesä, että nyt se tulee. Periaatteessa tänäkin vuonna se on ollut kohtuullisen lähellä. Onhan tässä vielä aikaa ja Dubaissa kaikki on mahdollista. Toki siellä ollaan hieman harmaalla alueella, kun kisat ovat vasta marraskuussa. On mielenkiintoista nähdä miten urheilijat onnistuvat huippukuntonsa virittämisessä.

2012 olen viime kerran parannellut maailmanennätystä. Siitäkin alkaa olla jo seitsemän vuotta. On se eräänlainen haave vielä sitä parantaa. En tiedä toteutuuko se, enkä minä siitä mitään paineita ota. Tietysti silloin, kun olen huippukunnossa, kaikki on mahdollista.

Millaiset tavoitteet sinulla on marraskuisiin Dubain MM-kilpailuihin?

Kyllä sinne tietysti satasella lähetään voittoa metsästämään. Itsestään selvä asia se ei ole. Vuosi vuodelta tulee vaikeammaksi tai ainakin tuntuu siltä. Vaikka satanen on tälläkin kaudella ollut tosi hyvä, ja olen vetänyt paljon alle neljäntoista sekunnin kisoja, silti on sopivan epävarma fiilis. Sellainen potkii harjoituksissa.

Kelaan myös nelosen ja kasin. Se on aika kova setti. Satanen on kisojen alkupäässä onneksi. Kasi on minulle uusi kokemus MM-tasolla. Nelonen ei ole tänä vuonna kulkenut niin hyvin kuin viime vuosina. Siinä on tehtävää vielä ja se on tietenkin harjoittelukysymys.

Leo-Pekka Tähdellä riitti faneja ja onnittelijoita SM-kilpailuissa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?