Muistoja Kukkialta: Rangellin suku on kesäasuttanut Kukkiaa jo melkein sata vuotta

Rangellien huvila Kukkiasaaressa.

Nuorina Lilli ja J.W. ”Jukka” Rangell asuivat Hämeenlinnassa, jonne jälkimmäinen oli muuttanut Hauholta. Jukan isä, Jakob Werner oli ollut siellä nimismiehenä. Jukka asui äitinsä ja opettaja tätinsä Edlan kanssa Hämeen linnan lähellä puutalossa, joka on sittemmin purettu. Jukan lähdettyä Helsinkiin lakia lukemaan lähti Lillikin sinne opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Kihloihin he menivät Aulangon puistometsässä. Perheen muodostettuaan Lilli ja Jukka viettivät kesää Hauhon Puolivälin tilalla vuonna 1924, jolloin tytär Kirsti syntyi. Heikki Puoliväli oli 1920–luvulla vaikeuksissa sahojen konkurssiaallossa. Lakimies Jukka oli aiemmin käynyt Heikin kanssa tilan omistamassa Kukkiasaaressa ja ihastunut siihen kovasti.

Jukka ja Lilli saivat vuonna 1928 ostaa Kukkiasaaren ja siihen kuuluvan Kellarisaaren. Sinne päätettiin tehdä huvila, joka tehtiin kahdesta yhteen liitetystä riihestä. Se on kaksikerroksinen, maalattu punamullalla ja kuistit ovat sekä saaren puolella että järven puolella. Reunat ja kaiteet on maalattu valkoiseksi. Talon alle rakennettiin kellari, jossa oli seisomakorkeus. Sauna rakennettiin rantaan, ja molemmat talot ”nivottiin” yhteen valkoisilla isoilla ristikoilla. Saaren sisäosaan tehtiin liiteri. Rakennustarpeet tuotiin saareen proomulla. Myöhemmin saareen siirrettiin Tuuloksesta aitta, jonka ”sisar” on Seurasaaressa.

Kukkiasaaren huvilassa oli alakerrassa kaksi isoa huonetta, leivinuuni ja takka. Yläkerrassa on valoisa halli ja molemmissa päissä kaksi makuuhuonetta. Talo oli Lillin ja Jukan siellä asuessa sisustettu kokonaisvaltaisesti kansallisromanttisessa hengessä. Kun huvila vuonna 1929 oli valmistunut ja perhe täydentynyt Jaakko-pojalla, tuli Heikki Puoliväli käymään saaressa ja totesi ykskantaan: ”Kaikkiin perkeleen rotikkoihin sitä herrat rakentaa!”

Niin kutsuttu Vanha Hollmén (Olavi Hollménin isä) oli Lilli-mummin kovasti arvostama puuseppä. Lopullisesti paikan Lillin sydämessä hän sai tuotuaan hänelle puisen itse tekemänsä ja tapittamansa haravan. Tuo harava oli tänä kesänä näytillä Kukkia-seuran juhlassa Mikkelinmäellä. Puutarhan hoidosta innostuneena Lilli alkoi muokata Kukkiasaareen puutarhaa. Parhaina päivinä siellä on kasvanut muun muassa kukkakaalia, mansikkaa, porkkanaa ja Teksasin keltaruusua. Pula-aikoina myös Kellarisaaren suuremmat perunaviljelmät olivat korvaamaton tuki. Iso hopeapaju keskellä pihaa on samoista taimista kuin Aulangon rannalla olevat vanhat hopeapajut. Nykyään niitä on Aulangolla jo osittain uusittu.

Kukkiasaaren pihan laidalla on valtava siirtolohkare. Kukkian seudulla niitä on jääkaudelta useita. Kiven valtava massa varastoi lämpöä ja sitä vasten oli ripustettu tomaatin taimia ja jopa viiniköynnös. Kriikunapuita oli pihalla runsaasti sekä erilaisia omenalajikkeita. Pihalla oli myös kukkakäytäviä ja erityisen kauniina loistivat eriväriset kevätesikkopenkit. Ennen vanhaan kesäistä huushollia pidettiin paljolti apulaisten avulla. Kukkiasaaressa oli myös joka kesä nuori neito apuna. Erityisen pidettyjä olivat Yli-Kipparin tytöt Kuohijoelta. Lilli Rangell muisteli myös lämpimästi “Skön Helenaa”, sukunimi kun ei enää silloin ollut muistissa.

J.W.Rangell mietteliäänä Kulkiasaaren saunan terassilla. Portailla hänen poikansa Jaakko.

Saaressa viihdyttiin

Kun saareen tultiin, tultiin olemaan. Saavuttiin kesäkuun alussa ja lähdettiin elokuun lopussa. Jukka Rangell kävi Kukkialla viikonloppuina ja vietti saaressa lomansa aina kun mahdollista. Ystäviä ja sukulaisia kävi saaressa usein. Valokuvia on muun muassa Urho ja Sylvi Kekkosesta pienine kaksospoikineen. Lehdissä muistetaan yhä säännöllisesti kirjoittaa saksalaisen SS-joukkojen komentajan Heinrich Himmlerin ja hänen henkilääkärinsä Kärstenin vierailusta Kukkialla.

Samaan vierailuun kytketään tarina Himmlerin ja Rangellin keskustelusta virka-autossa: Himmler kysyy: ”Millainen on juutalaiskysymyksenne?” Rangell vastaa: ”Meillä ei ole juutalaiskysymystä.” Keskustelu päättyy.

Kukkian kesäasukkaana muistan mummini kertomukset siitä, kuinka Himmler oli saaren pohjoispään kallioilla hänen, vaarin ja muun seurueen kanssa katsomassa maisemia. Himmler poimi lähes mädän sienen ja innokkaan ystävällisenä toi sen mummille. Mummi kertoi pitäneensä sitä hetken ja sitten vaivihkaa heittäneensä sen metsään.

– Hän oli inhottavan näköinen ihminen. Hänestä ikään kuin näki päälle, mitä hän oli tehnyt, mummi kuvaili Himmleriä.

Toinen muisto oli, kun Helsingistä vieraille tuotu ruoka oli myöhässä. Alkoi tulla nälkä ja mummi oli saanut Pärnä- ja Kukkiasaarten välistä isoja ahvenia. Hän luuli, että vieraiden joukosta kukaan ei ymmärtäisi, kun hän kertoi kuuluvasti, että alkaisi laittaa niistä ruokaa. Tähän joku totesi, että eihän se näille korkea-arvoisille saksalaisvieraille sovi.

– Kuule, kyllä tämä niille kelpaa, mummi vastasi napakasti.

Muutamaa minuuttia myöhemmin mummi oli kovin vaivautunut, kun ymmärsi yhden kuulijoista puhuvan suomea. Myöhemmin selvisi, että hän oli saksalaisten tulkki.

J.W.Rangell oli innokas muikkujen kalastaja, jolla oli omat vakiopaikat Kukkiassa.

Innokasta kalastusta

Kukkialla on aina kalastettu. Ennen vanhaan muikkuverkkoja koettiin joka toinen päivä. Niin sanottu vaarin paikka on Päiväsaaresta 75 metriä Kallion kylän puoleisesta reunasta Karvakarin ja Vallesmannin saaren puoliväliin, verkko kohti Kuohijokea. Muikku on tarkka!

Verkkoja säilytettiin Kukkiasaaren Lastenrannassa sijaitsevassa verkkovajassa. Lastenranta sai nimensä siitä, että siellä on vähitellen syvenevä luonnon hiekkapohja.

Elämä saaressa kiertyi auringon mukaan. Aamukahvi nautittiin saarenpuoleisella verannalla, portailla istuen. Leivän päällä oli ohut paistiviipale. Kahvi paahdettiin itse puuhellassa. Leivinuuni oli käytössä, mutta varsinaista leivänpaistoa ei suuressa määrin ollut. Maito haettiin päivittäin Rihkan tilalta. Lounas ja päiväkahvi nautittiin sään salliessa järvenpuoleisella kuistilla. Saaressa oli monenlaisia soutuveneitä, jotka oli nimetty sen mukaan, mistä ne olivat kotoisin. Harvaan rakennettu venetalas oli Talaslahdessa ja siellä talvehti muun muassa säynetsalolainen soutuvene. Saaressa on ollut myös purjevene ja kanootti. Ensimmäiset vuodet Kukkiasaareen soudettiin Puutikkalasta käsin. Myöhemmin yhteydet vaihtuivat Luopioisten kylään. Sinne rakennettiin uimarannan viereen venetalas isoista hirsistä, jossa se on vieläkin.

Paljon ystäviä

Luopioisten kylässä oli monta Rangellien hyvää ystävää ja tuttua. Yhtenä esimerkkinä opettaja/kauppias pariskunta Onni Salonen, joiden tyttären Marja-Tertun kanssa Kirsti Helaniemi (os. Rangell) jo nuorena ystävystyi. Nimismies Vihervuori asui vaimonsa kanssa Mauno Ahosen naapurissa rannan tuntumassa ja heistä tuli myös korvaamattomia ystäviä. Vihervuorien tytär Anneli Heikkilä oli miehensä Jaakon kanssa Kirsti Helaniemen hyvä ystävä aina kaikkien kuolemaan asti. Myös Saila Heikkilä ja Kaija Rajas olivat ilmavalvonta-ajoilta Kirstin rakkaita ystäviä.

Vanha kauppias Toivari oli luotettu yhteys kylällä, samoin Ellen Toivari kuten koko Rihkasen sisarussarja. Kukkaro-saaren kesäasukkaat Hertta ja Pauli Myllymäki kuuluivat myös ystäväpiiriin. Alkuaikoina saareen souti jutustelemaan myös Sulo Vuolijoki. Samalta suunnalta kävi myös kalastaja Damberg (Tamperi) myymässä kalaa.

Professori Esko Kangas hammaslääkärivaimoineen Roukunmajalta olivat Lilli ja Jukka Rangellin hyviä ystäviä. Perinteeseen kuului jokakesäinen perinteinen iltapäiväkahvi. Saman perinteen aloittivat myös Ulla ja Leimo Kangas Pärnän kesäasukkaiden kanssa. Leimo on ollut mukana tunnistamassa Kukkian kaikki perhoslajit ja on myös asiantuntemuksellaan ollut myötävaikuttamassa siihen, että saaren asukkaat ovat oppineet luonnonsuojelua tosiasiapohjalta.

Kuvassa J.W.Rangell Kukkiasaaressa, sylissään vaimonsa Lilli sekä tyttärensä Kirsti.

Perinne jatkuu

Aika kului, Kirsti ja Jaakko tulivat aikuisiksi. Kirsti avioitui DI Harri Helaniemen ja Jaakko ekonomi Outi Nurmelan kanssa. Tuli ajankohtaiseksi lasten rakentaa omat huvilat. Kirsti sai samalla itselleen omistukseen Pärnäsaaren ja Jaakko Kukkia- ja Kellarisaaren. Outi ja Jaakko Rangell saivat tyttäret Kaarinan ja Leenan sekä yhden pojan Jukan. Kirsti ja Harri Helaniemen kaksi lasta ovat nimeltään Anneli ja Kari.

Sittemmin Jaakko möi Kellarisaaren Pekka ja Helka Laineelle ja siirtyi isännöimään Kukkiasaarta. Siellä hän ehti vielä viettää muutaman kesän toisen vaimonsa Ritva Isotalo-Rangellin kanssa. Jaakon kuoltua saaren omistavat hänen lapsensa Kaarina, Leena ja Jukka.

Kirsti Helaniemi jäi nuorena leskeksi, jo vuonna 1970. Hän kuitenkin asui kesät läpeensä Kukkialla. Kirstin lapset Anneli Helimo ja Kari Helaniemi rakensivat 1970-luvulla Pärnäsaareen omat huvilansa. Hollménin vanhennuttua oli uudeksi korvaamattomaksi avuksi tullut kirvesmies Muisto Virtanen Matinojalta. Hän auttoi jo Jukka ja Lilli Rangellia, rakensi Jaakon sekä Kirstin talot ja saunat, rakensi myös Anneli ja Lasse Helimon sekä Riitta ja Kari Helaniemen talot. Muiston viimeiseksi rakennuskokonaisuudeksi Pärnässä jäi Helimon nukkuma-aitta.

Matti Helimo

Matti Helimo oli Mikkelinmäellä sunnuntaina 4.8. pitämässä Kukkia-seuran tilaisuudessa juhlapuhetta aiheesta Johan Wilhelm ja Lilli Rangellin ja heidän jälkeläistensä kesänvietosta Luopioisissa. ”Jukka” Rangell oli Helimon vaari, joka tunnettiin jatkosodan aikaisena pääministerinä, Suomen pankin pääjohtajana ja kansainvälisen olympiakomitean jäsenenä.

 

 

Pärnäsaaressa jo neljäs sukupolvi

Neljäs sukupolvi kesäasuttaa nyt Pärnäsaarta. Matti Helimo lähti reilut kymmenen sitten omien mökkihaaveidensa myötä hakemaan kunnalta rakennuslupaa saareen.

– Monenlaisten muutosten partaalla olevan kunnan virkailija varmisti, että prosessi oli vaikea ja hankala. Siitä taistelusta jäi ikävä maku. Pitkän linjan kesäasukkaiden rakentamisen motiiviksi maalailtiin uhkakuvaa oman saarensa pilaamisesta, Matti Helimo muistelee.

Neljäs huvila 12 hehtaarin Pärnäsaareen kuitenkin saatiin ja Matti Helimo viettää saaressa kesiään vaimonsa Iinan ja lastensa Joelin sekä Venlan kanssa. Matin isoveli Mikko asuttaa aittaa vaimonsa Xing Yuen ja poikansa Ollin kanssa.

Kirsti Helaniemen kuoltua kolme vuotta sitten on hänen talonsa ihastuttavasti uudistanut Karin lapset Laura Helaniemi, puolisonsa Joel Kontron ja tyttärensä Klaaran sekä Sakari puolisonsa Tiinan kanssa. Saaressa on siis edelleen kolme sukupolvea ja paljon yhteistä tekemistä. Saunaparlamentti kokoontuu harva se ilta.

 

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 8 viikkoa vain 3,90 €.