Miten tällaiseen maailmaan uskaltaa lasta saattaa?

Kirjoittaja on kansainvälisiä suhteita Madridissa opiskeleva pälkäneläinen.

Maailman keuhkot ovat tulessa, räjähdyksiä ja ampumisia, lahjontaa, skandaaleja. Uutiset syytävät yhä synkempää kuvaa tästä päivästä ja tulevasta. Voimme vain voimattomina seurata vierestä. Miten tällaiseen maailmaan uskaltaa saattaa yhtään lasta? Tähän kysymykseen ei voi olla törmäämättä ikäluokkani kanssa keskusteltaessa. Hätä ja huoli ovat valtavia, tulevaisuus lähinnä ahdistaa. Syntyvyysluvut laskevat edelleen, eikä muutosta ole tapahtumassa ainakaan hetkeen. Meneillään on monenlaisia kampanjoita, joissa naiset sitoutuvat pysymään lapsettomina ilmastonmuutoksesta johtuen.

Perheen perustaminen ja lisääntyminen ovat yksiä ihmisen syvimpiä ja alkukantaisimpia viettejä ja niiden sammuminen on hyvin hälyttävää. Muilla eläimillä tämä yleensä kertoo jostain valtavasta kriisistä, kuten kannan liikakasvusta, elinolosuhteiden heikkenemisestä tai muista uhista. Esimerkiksi rottapopulaation kasvaessa liian suureksi tai elinolosuhteiden ollessa epäsuotuisia, rottaemo kykenee muun muassa abortoimaan poikasensa.

On sanomattakin selvää, että tämän hetkinen maailman tila ei ole jälkikasvun hankinnalle otollisin, mutta me tarvitsemme osaamista ja innovatiivisuutta myös tulevaisuudessa. Siksi olisi tärkeää, että myös kehittyneissä länsimaissa populaatio pysyisi sellaisissa määrin, että tutkimusta, koulutusta ja yrittämistä pystyttäisiin pitämään yllä.

On hyvin ymmärrettävää, etteivät kaikki halua ottaa osaa lasten hankintaan, jokaisella on oikeus omaan henkilökohtaiseen ratkaisuunsa, ketään voi syyllistää biologiansa toteuttamisesta. Siksi myös perheellisillä tai perheestä haaveilevilla on täysin validi syy toteuttaa elämänvalintojaan.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.

Lue lisää aiheesta: