Pilistveressä riitti nähtävää ja koettavaa

Luostarissa.

Elokuun loppupuolella Hankin bussi lähti viemään isoa joukkoa seurakuntalaisia retkelle Pilistvereen, ystävyysseurakuntaamme. Helsingissä nousimme Mega Star -laivaan, jossa meitä odotti aamiaisbuffee.

Laiva kulki kahdessa tunnissa Tallinnaan, josta suuntasimme välittömästi matkaan Suomenlahden rannikon suuntaisesti itään. Määränpäänä oli itäisessä Virossa sijaitseva Pyhtitsan luostari.

Alueella meitä opasti paikallinen nunna, jonka puheet meille suomensi Kristel Muru-Tanila. Luostari on perustettu 1891, joten iältään se ei ole kovin vanha, mutta sillä on ollut aikoja, jolloin se oli todella huonossa kunnossa. Venäjän vallan aikana mitään ei saanut korjailla. Nyt kaikki paikat olivat viimeisen päälle kunnostettuja. Alueella on kolme kirkkoa. Pääkirkko on vaikuttava monine kaarevine kupoleineen.

Oma lukunsa ovat luostarialueen pihat. Niissä on niin paljon kauniita istutuksia, että harvassa paikassa voi sellaista nähdä. Nunnan johdolle kuljimme eteenpäin ja tulimme toisen kirkon luo. Sen rakentamiseen oli vaikuttanut virolaisen kenraalikuvernöörin vaimo. Jossakin vaiheessa hän asuikin kirkon sivustassa. Siellä oli seinillä upeita metallisia erittäin kookkaita kukkakransseja, jotka oli maalattu hyvin kauniiksi. Ne olivat iältään toista sataa vuotta vanhoja ja nunna kertoi, että maalaukseen ei edes tartu pöly.

Hiukan eteenpäin kuljettuamme tulimme kastekirkolle. Se oli kooltaan pienehkö, mutta nunnat olivat itse koristaneet sen ikonimaalauksilla. Siellä oli sekä lasten että aikuisten kastetilat, ja koska kaste suoritetaan upottamalla, niin aikuisille tarvitaan ihan kunnon allas.

Tällä oli myös kaunis sininen vierastalo, johon kävijöitä voidaan majoittaa.

Tarton kasvitieteellinen puutarha.

Puutarhassa ja museolla

Meillä oli edessä vielä aikamoinen ajo Pilistveren leirikeskukseen, jossa hyvä illallinen oli jo valmiina ja siirryimme välittömästi ruokailemaan. Iltaisin kokoonnuimme aina yhteiseen iltahartauteen. Tärkeä juttu joka ilta oli saunoa ja käydä uimassa, vähän niin kuin kansalaisvelvollisuus. Sääkin suosi kovasti näitä rientoja.

Seuraavana aamuna lähdimme Tarttoon käymään jo ennen yhdeksää. Tarton yliopiston kasvitieteellinen puutarha oli todella nähtävyys kasvihuoneineen ja ulkopuistoineen. Opas kertoi tosi vanhasta palmustakin, jonka siirto oli onnistunut ennen kuin se ehti kasvaa katosta läpi! Ulkotiloissa oli mahtavia puita, eri kasvityyppien kasvuolosuhteita, jopa karpaloita kasvoi suotyyppisessä alustassa.

Puutarhasta siirryimme Pyhän Johanneksen kirkkoon levähtämään. Kirkko on valtavan suuri. Alun perin se on tehty jo 1300-luvulla.

Ruokailtuamme jakauduimme kahteen ryhmään, osa meni A.Le Coq olut -museoon ja osa nautti kauniista ilmasta kävellen puistoissa ja toreilla, kauppahallissa ja Ema-joen varrella. Viimeiseksi kävimme kauppapuutarhassa ja auton alusta täyttyi taimi ostoksista.

Kirkkoherra Hermannilta kuulimme, että pilistvereläiset olivat viettäneet koko päivän kyläjuhlaa, joka jatkui kylätalolla illalla.  Osa meitä innokkaita halusi nähdä senkin tapahtuman. Kylätalo olikin paljon hienompi mitä päältä näytti. Siellä oli musiikkia ja tanssia. Lisäksi oli mahtava tulishow, jonka esittäjät olivat tosi ammattilaisia.

Herman Kalmus ja Jari Kemppainen, Pilistveren ja Pälkäneen kirkkoherrat.

Pilistveren päivä

Sunnuntaina olimme koko päivän Pilistveressä. Aamusta kävimme kirkkoherra Hermannin johdolla hautausmaalla katsomassa itsenäisyyden muistomerkkiä, joka ihmeen kaupalla oli säilynyt Venäjän vallan hävitykseltä. Samoin kävimme valtiomies Juri Vilmsin hautamuistomerkillä. Kaikkein vaikuttavin on hautausmaan takana Siperiaan vietyjen muistomerkki, Kivikanguri. Sinne ihmiset ovat vieneet muistokiven murikkansa Siperiassa kuolleiden omaisten muistoksi. Se on kasvanut vuosien saatossa valtavaksi ja ympärillä on vielä erillisiä muistokiviä.

Päivän kirkonmenoissa kastettiin ensin lapsi, ja sitten oli kahden papin saarnavuoro. Hauskasti Jari– rovastimme ja kirkkoherra-Hermanni vuoropuhelivat päivän sanat meille.  Kirkon jälkeen lähdimme uudestaan hautausmaalle Kirkkoherra Vello Salumnin muistomerkkiä juhlistamaan.

Aamulla vielä pidimme kirkossa lähtöhartauden, ja kirkkoherra-Hermanni kertoi meille vielä lisää kirkosta ja seurakunnan asioista. Tuo kirkko on erikoinen siitä että sen vanhat kattoholvitkin ovat säilyneet toisin kuin muualla. Tornissa on sekä kukko että risti, mikä sekin on epätavallista.  Myös kirkon kapea ja korkea torni on erikoinen. Tartossakin Johanneksen kirkossa on huipulla vain kukko.

Tallinnassa osa kävi Suklaamuseossa ja osa käsityöliike Karnaluksissa, joka on monelle meistä Tallinnan ykköskohde. Laivamatkalla vielä kiinalaiset matkustajat yllättivät sukankudinten kanssa olevat retkeläiset. He ihmettelivät ja kai ihastelivatkin kutomista ja ottivat innolla valokuvia.

Aune Mattila

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.