Kiitollisuusharjoituksia

Terhi Hölsä.

Mitä kirjoittaisit mökin vieraskirjaan, jos tietäisit viettäneesi juuri viimeisen juhannuksesi? Olisitko kiitollinen siitä, että tänä vuonna sait vielä olla läheistesi kanssa tutussa kesänviettopaikassa, vai valtaisiko synkkyys mielesi?

Kiitollisuus ja myönteinen elämänasenne näyttävät olevan joillekin lahjana annettua, mutta niitä voi myös harjoittaa, ja harjoitus voi jopa tuottaa tulosta. Jos lahja on jäänyt pieneksi, miten kiitollisuuden polulla voisi itse rämpiä eteenpäin? Kehottaahan Raamattukin meitä kiittämään. Eikä vain jostain ja joskus, vaan aina ja kaikesta (Ef. 5:20).

Elämäni ensimmäiseen kiitollisuusharjoitukseen sain oppia Ruotsin laivalla. Tapasin nuoren naisen, joka kertoi kirjoittavansa pieneen kirjaansa joka ilta kolme asiaa, joista on kiitollinen. Päätin kokeilla kirjoittamista itsekin ja opin huomaamaan, kuinka kiitollisuuden tuoman valon edessä olevaa peitettä kannattaa välillä tietoisesti raottaa.

Kiitollisuutta voi harjoittaa myös altistamalla itsensä puutteeseen olemalla hetken ilman sellaista, joka tekee elämästä helppoa ja mukavaa. Esimerkiksi viikko kesämökillä ilman sähköä ja juoksevaa vettä tekee itsestäni sangen kiitollisen ihmisen kotiin päästessä. Meteliin ja sotkuun kyllästynyt perheenäiti voi kokea enemmän kiitollisuutta perheestään, kun saa joskus viettää viikonlopun siistissä ja hiljaisessa kodissa. On mahtava tunne, kun hiljaisuus ja siisteys alkaakin tuntua tylsältä, ja perheen olemassaolo nousee oikeaan arvoonsa.

Kolmas tapa, jolla omaa kiitollisuuttaan voi harjoittaa, on ottaa mallia itseään kiitollisemmilta ihmisiltä. Ympärilläni on paitsi kauniimpia ja rohkeampia, myös kiitollisempia ihmisiä, jotka ovat omissa harjoitteissaan päässeet itseäni pidemmälle. Omiin kiitollisuuden kasvukipuihini otan esimerkkiä sisareni elämästä.

Sisareni, joka pyöritti perheenäidin arkea tietäen, ettei arki jatku ikuisesti, oli kiitollinen maanantaista ja makkarakeitosta. Arjen vastapainona hän nautti täysillä myös lomista, jotka olivat opettajaihmiselle matkustamista ja irtiottoa varten. Viimeisen kesän matkustelua ei estänyt kävelykeppi, kipupumppu eikä pyörätuoli. Siinä vaiheessa, kun istuminenkaan ei onnistunut, matkaan lähdettiin asuntoautolla.

Kolme vuotta sitten mökin vieraskirjaan oli kirjoitettu:

”Jussin vietossa perheemme edustusjoukkueella. Mies- nais- ja koiramuistiin parhaimmassa juhannussäässä nautittiin juhannuseväistä, kokosta, tunnelmasta ja seurasta. Lauantain komea ukkonenkaan ei juhlamieltä latistanut. Ihanaa ihmiset, ihanaa!”

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?