Koristelyhty – yhtä eriskummallinen tuote kuin keittiösaippua ja sisustustyyny

Oletko koskaan ostanut talouteesi koristelyhtyjä? Anteeksi jo etukäteen vanhakantainen sukupuolijaottelu… mutta jos vastasit ”kyllä”, olet mitä todennäköisimmin nainen – tai sitten naispuolinen seuralaisesi oli unohtanut ostosreissulla rahapussinsa kotiin ja pääsit siitä syystä maksumieheksi.

Jos et ole aiemmin törmännyt moisiin lyhtyihin, tiedä tämä: ne valtaavat talosi salakavalasti, hitaasti mutta varmasti. Ensin yksi pihalle, toinen terassille, kolmas parvekkeelle, neljäs jo eteisen puolelle, viides makuuhuoneeseen – kunnes niitä on niin paljon, että et osaa edes kyseenalaistaa niiden käyttötarkoitusta. Jota ei miehisestä näkökulmasta yksinkertaisesti ole.

Koristelyhdyt näyttäytyvät samankaltaisena kuin esimerkiksi sisustustyynyt. Niiden kuuluu olla tiettyä väriä ja tarkalleen harkitun kokoisia ja muotoisia, mutta niitä ei suoranaisesti käytetä mihinkään. Sisustustyynyihin ei itse asiassa saa edes koskea, vaikka niillä ei tunnu olevan muuta virkaa kuin parin-kolmen istumapaikan vieminen olohuoneesta. Toisinaan niitä kuuluu ehkä ihan syystäkin kutsuttavan koristetyynyiksi.

Miehen sisustuksellisesti rajoittuneissa aivoissa ei valitettavasti useinkaan nouse esiin ajatus ”tuo olisi kiva tunnelman vuoksi” tai ”tuo sopisi meillä värimaailman ja muotokielen puolesta tosi hyvin olohuoneeseen”. Sisustuselementti on hyvä, jos se täyttää sille asetetun tehtävän. Se on oikein hyvä, jos se on lisäksi halpa. Se on loistava, jos se vielä näyttää edes kohtalaisen siedettävältä. Kaappi on tavaroiden säilyttämistä ja tuoli istumista varten, eivätkä ne muutu kivoiksi, jos (miehen sisustusluokittelun mukainen) ykköskriteeri jää täyttymättä. Näin ainakin isot pojat ovat joskus (keskenään) puhuneet – yhtä hiljaisella äänellä kuin ihmetellessään, miksi piano pitää sijoittaa yläkertaan, antiikkikirjahyllyn paikkaa täytyy siirtää vuodenaikojen vaihtumisen mukaan ja miten ”keittiösaippua” eroaa siitä, jota käytetään vessassa tai kylpyhuoneessa.

Naisen ja miehen erilaisista näkökulmista on sanontojakin, joista omaan mieleeni on jäänyt yksi ylitse muiden. ”Naiset ovat lerssistä ja miehet anuksesta”, avasi näkökulmaeroa minulle monia vuosia sitten eräs tuttu nainen, jolla oli tapana toisinaan sotkeutua hieman sanojen kanssa. Muistan huomauttaneeni, ettei sanamuoto ollut välttämättä juuri tuo, vaikka siinäkin tiettyä villiä logiikkaa kieltämättä oli. Oma virheeni ei oletettavasti ollut asiasta huomauttaminen vaan kasvoille noussut vieno hymy.

Ja miten lie juuri tässä kohtaa tuleekin mieleen taannoinen yhdysvaltalaistutkimus, jonka mukaan kolmannes miehistä on joutunut naisen kengänheiton kohteeksi. Meitä koristelyhdystä saaneita on käsittääkseni jonkin verran vähemmän.

 

Kirjoittaja on tyylitajuton Sydän-Hämeen Lehden päätoimittaja, joka ei ole sisustamisen ammattilainen.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?