Onko olemassa hengetöntä musiikkia?

Hartauskirjoitus

Eveliina Sydänlähde.

Gospel-piireissä hengellisen musiikin vastakohtana käytetään sanaparia ”maallinen musiikki” tai sekulaarimusiikki kuvaamaan kaikkea sitä, mikä ei ole hengellisesti sanoitettua tai Bachin tyyliin suoraan messumusiikiksi tehtyä. Viime kesänä useat tutut kanttorit ovat opetelleet uuden häämarssin: tunnusmusiikki väkivaltaisesta ”Game of Thrones” -TV-sarjasta herättää tunteita puolesta ja vastaan kirkollisessa toimituksessa. Ilman väittelyä ehtoollisen taustalle kelpaavat monet vanhat oopperasävellykset, joiden pakanallisen tai seksuaalisen kontekstin kuulijat ovat unohtaneet.

Olen koulutukseltani muusikko (AMK). Valmistuin klassisen musiikin säveltämisen opinnoista Tampereelta. Nykyisin huilunsoitto on rakas harrastus – vähintään yhtä mieluisaa on sähköbasson soittaminen rokkikeikoilla. Monessa tamperelaisessa baarissa olen käynyt ensimmäistä kertaa juuri soittamassa. Yhtä sujuvasti johdan ylistystä, kahvinkaatajan palveluasenteella.

Kirkko on ollut Euroopassa merkittävä muusikkojen työnantaja ja kulttuurin keskus. Silti uusia musiikillisia elementtejä on demonisoitu läpi historian. Nykyisin ajatus perkeleellisistä tersseistä tuntuu surkuhupaisalta. Sekä pop-musiikin että Bachin soinnutus perustuvat terssipinoille. Sen sijaan jossain maaseudulla 2020–luvun Suomessa saattaa olla olemassa seurakunta, jossa pelätään räppäreitä.

Minulle musiikki ei ole hengellistä tai hengetöntä. Parhaimmillaan se on sielukasta, pahimmillaan tylsää. Eri ihmisten kuunnellessa samaa kappaletta kokemus voi olla kumpi tahansa. En usko, että musiikki paranee kirjoittamalla siihen Jumalasta kertovat sanat – vähän samaan tapaan kuin sisustusesineet eivät parane piirtämällä jokaiseen kristillisiä symboleita. En silti olisi valmis vaihtamaan Daenerys Targaryenin lohikäärmeitä alttaritaulun tilalle. Alttaritaululla on taiteellisen itseisarvonsa lisäksi myös välinearvoa sanoman kertomisessa.

Uskon, että meillä kaikilla on Jumalan antama kyky luoda kauneutta ympärillemme. Jumala on taiteilijoista rohkein ja pöhköin. Perhosten lisäksi hän loi myös syvänmeren kaloja, joita kukaan ei edes näe! Omia pikkupoikiani syvänmeren kalat ja hurjat otukset kiinnostavat kovastikin. Uskon siihen, että meillä kaikilla on sielu – toista samanlaista ei koskaan ole ollut eikä koskaan tule olemaan. Se tekee taiteestammekin ainutlaatuista.

Eveliina Sydänlähde,

Kangasalan seurakunnan vapaaehtoiskoordinaattori

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?