Talven alkaessa voi taas viritellä pihoille ruokintapaikkoja linnuille. Yleensä ruokinnan voi aloittaa ensimmäisten pakkasten tullessa. Ennen ruokintaa vanhat ruokintalaitteet on hyvä puhdistaa ihan vaikka harjaamalla ja pesemällä. Tämä olisi tietysti parasta tehdä jo keväällä ruokintakauden loputtua, mutta jos se jäi silloin tekemättä, tehdään se nyt. Ruokintapaikkaa on hyvä myös vähän muuttaa, etteivät entisen paikan pöpöt heti hyökkää. Ruokintapaikan alustan voi myös kevyesti sorastaa, mikä vähän estää taudinaiheuttajia. Viime vuosina erityisesti viherpeippo on kärsinyt taudeista, jotka leviävät helposti ruokintapaikoilta toiselle.
Ruokintapaikka tulisi sijoittaa sellaiseen kohtaan, missä linnuilla olisi tarvittaessa vähän suojaa. Lähellä voisi olla vaikka tiheä pensasaita tai pieni kuusiryhmä, jotta linnut pääsevät tarvittaessa pakoon saalistajia. Myöskään kovin lähelle rakennuksia ja ikkunoita ei ruokintapaikkaa pitäisi sijoittaa. Ikkunoihin olisi hyvä olla etäisyyttä ainakin viisi metriä tai jopa enemmän. Turhan moni lintulautavieras taittaa niskansa ikkunaan törmättyään.
Lintujen ruokinnassa on nykyisin ”valitettavasti” menty siihen, että niille kannetaan marketin hyllyltä kalliita herkkuja. Kauppakin on sen huomannut ja tekee hyvää tiliä. Helppoahan se on, mutta kuitenkin vaihtoehtoja on olemassa. Tänä syksynä oli kohtalainen pihlajanmarjasato, marjoja voi kerätä talteen ennen rastasparvien tuloa, kunhan saa ne säilymään. Linnuille kelpaa myös vanhat leivänmurut, rastaille ja tiaisille omenat ovat kelpaavaa ravintoa. Kauran käyttö linturuokinnassa on romahtanut. Sitä kannattaa kysellä suoraan viljelijältä, siitäkin kauppa vie muutoin huomattavan osan hinnasta. Kaura sopii oikein hyvin sekoituksena pähkinöiden ja auringonkukan kanssa. Pienteurastamoista tai hirvimiehiltä voi kysellä ylimääräisiä rasvapaloja. Pientä vaivaahan tämä kaikki teettää.
Syksy ja talven tulo tekee sen, että osa linnuista lähtee liikkeelle. Kesän jälkeen kannat ovat kasvaneet ja talven tulleen ravintovarat käyvät vähiin. Lintujen on siis lähdettävä liikkeelle. Tänä syksynä on ollut selvää tiaisten vaellusta. Lähinnä on kyseessä sinitiainen ja talitiainen. Lintuasemilla on tavattu päivässä tuhansia vaeltavia tiaisia. Vaeltajista on yleensä valtaosa, jopa 90 prosenttia nuoria samana kesänä syntyneitä yksilöitä. Vaeltavien tiaisten suuntana on usein Ruotsi, Latvia, Liettua ja Venäjä. Liettuaan tulee matkaa rengastuspaikalta 500-600 kilometriä.
Keväällä osa linnuista palailee takaisin synnyinpaikkansa lähettyville. Myös hömötiainen kuuluu vaeltajiin, mutta sen siirtymät ovat lyhyempiä, eikä hömötiainen hevillä uskaltaudu merien yli vaan liikkuu rannikoita pitkin Ruotsin puolelle. Töyhtötiainen on tiaisistamme paikkauskollisin eikä juurikaan vaella vaan viettää koko ikänsä hyvinkin pienellä alueella, jos vain elinpiiri säilyy.
Kuusen siemensato on nyt runsaampi kuin muutamaan vuoteen. Se vaikuttaa heti myös käpytikkojen ja pikkukäpylintujen liikkumiseen. Käpytikkakanta on onnistuneen pesintäkauden jälkeen hyvin vahva ja osa linnuista on myös lähtenyt liikkeelle. Pikkukäpylinnut ovat olleet joitakin vuosia aika vähissä. Nyt niitä tapaa kuusikoissa ja muuallakin ylilentävinä päivittäin. Niille on tyypillistä, että ne siirtyvät pesimään sinne missä ravintovarat ovat parhaat.
Syksyn erikoisuutena voi pitää tikkalajien liikehtimistä. Alkusyksystä kerrottiin lintuasemilta, että palokärjet ovat liikkeellä tavallista runsaammin. Joinakin päivinä nähtiin merelle suunnistavan useita lintuja. Samoin pohjantikat ovat keränneet voimia ja lähtevät merta ylittämään. Valkoselkätikkaa on lokakuun ja marraskuun alun aikana tavattu Pirkanmaalla noin 35-40 yksilöä. Kaikki linnut eivät tule tietoon ja lintujen määrä on nyt Pirkanmaallakin selvästi suurempi. Toivottavaa olisikin, että lintuja nähneet ilmoittaisivat tietonsa Tiira –havaintojärjestelmään www.tiira.fi.
Valkoselkätikalle on tyypillistä ajoittain toistuvat vaellukset. Isompia vaelluksia on ollut talvella 2008-09 sekä syksyllä 2015. Oma kantamme on nykyisin noin 150 pesivää paria, mutta vaellukset tuovat meille lintuja Venäjän metsistä.
Pähkinänakkeli on hieman tiaista isompi vilkasliikkeinen lintu, joka ajoittain liikehtii Siperian suunnalta meille asti. Tänäkin syksynä on Pirkanmaallakin tavattu lintuja ainakin Lempäälässä ja Nokialla. Koko Suomessa lintuja on tavattu varmaankin toistasataa ja se voi siten ilmaantua lintulaudalle koska tahansa. Nakkeli tuntuu tykkäävän kuorellisista auringonkukista, joita se ahkerasti kiikuttelee piiloihinsa.
