Maija-Liisa Heikkilä In Memoriam

Muistokirjoitus

Maija-Liisa Heikkilä (ent. Huhtala) syntyi keväällä 1949 Ester ja Eino Heikkilän perheeseen Sappeessa. Hän oli perheen ainoa lapsi ja eli lyhyttä jaksoa lukuun ottamatta koko elämänsä syntymäkodissaan Sappeen Heikkilässä. Elämäntyönsä Maija-Liisa teki Anna Tapion koulussa, jossa hän toimi englannin opettajana aina eläkepäiviinsä saakka.

Maija-Liisa aloitti koulutaipaleensa Sappeen koulussa ja oli poikkeuksellisen lahjakas monissa aineissa. Hän siirtyikin jo heti koulunsa alkutaipaleella suoraan toiselle luokalle. Sappeen koulusta Maija-Liisan koulutaival jatkui edelleen Pälkäneen Yhteiskouluun ja sieltä edelleen Tampereen yliopistoon. Lyhyen muualla vietetyn ajanjakson jälkeen työpaikaksi vakiintui Anna Tapion koulu.

Maija-Liisa oli pidetty opettaja. Saimme muistotilaisuudessa kuulla yhteenvetoa hänen oppilaidensa muistoista, ja oppilaat kuvasivat häntä sanoilla huumorintajuinen, oikeudenmukainen, hyvä opettamaan, inhimillinen ja reilu. Auktoriteettiä löytyi, mutta niin myös hersyvää huumoria. Maija-Liisalle oppilaat olivat tärkeitä, ja monien kanssa yhteyttä pidettiin vielä vuosia kouluajan jälkeenkin. Muistan Maija-Liisan joskus sanoneen, että Kirkastusjuhlille oli kiva lähteä myymään lippuja, kun näki yhden illan aikana niin paljon vanhoja oppilaita.

Maija-Liisa oli erittäin kotiseuturakas. Sappeen kylä ja kyläläiset olivat hänelle tärkeä osa elämää. Sappeen kylä oli osa Maija-Liisaa ja Maija-Liisa osa Sappeen kylää. Hän oli tottunut pienestä saakka maatalon töihin, raskaisiinkin. Oman kodin pihapiiri kasvimaineen ja kukkineen täytti lähes kaiken sen vapaa-ajan, mitä opettamistyöltä jäi. Vuoden ympäri asiat tehtiin niin ja siinä järjestyksessä, kuin ne oli aina Heikkilässä tehty. Myös kotona asustaneet kissat olivat Maija-Liisalle erittäin tärkeitä. Niistä pidettiin huoli kuin lapsista, ja meistä monet kuulivat kissojen kuulumiset samalla kertaa kuin Maija-Liisankin.

Maija-Liisa oli arvoiltaan konservatiivi, mutta ei millään tavalla tiukkapipo. Huumori kantoi monessa kohtaa niin työ- kuin yksityiselämässäkin. Meillä monilla on varmasti hänestä muisto nauramassa vedet silmissä tai vähintäänkin pidättelemässä nauruaan, oli sitten kyse tilannekomiikasta tai itseironiasta. Hän todella osasi nauraa myös itselleen.

Terävä ja pettämätön muisti oli myös yksi Maija-Liisan tunnuspiirteistä. Tarkkana olivat muistissa Sappeen koulun kaatuneiden muistotaulu (sen hän oli opetellut ulkoa jo ensimmäisiä kouluvuosinaan), vuosien takaiset tapahtumat, kyläläisten syntymäpäivät tai tietyn luokan oppilaiden nimilista. Kuten joku Maija-Liisan oppilaista oli muistelmissaan sanonut, ”Maija-Liisa osasi nimipäiväkalenterinkin ulkoa”. Monet meistä turvautuivat Maija-Liisan pettämättömään muistiin, kun piti tarkistaa tietty päivämäärä tai muu pikkutarkka tieto. Vastaus tuli useimmiten kuin apteekin hyllyltä.

Maija-Liisa piti matkustamisesta, teatterista, lukemisesta ja ystäviensä tapaamisesta. Tuntuu epäreilulta, että kun eläkepäivät vihdoin koittivat ja hänellä olisi ollut rajattomasti aikaa tälle kaikelle, vei sairaus hänet pian mennessään. Maija-Liisan sairauden myötä hänelle tunnusomaiset piirteet hiipuivat hiljaa pois. Jo aivan sairauden alkumetreillä persoonallisuus muuttui, ja se oli varmasti hämmentävää paitsi perheenjäsenille myös meille muille hänet läheisesti tunteneille. Viimeiset vuotensa Maija-Liisa vietti Kukkiakodossa Luopioisissa ja nukkui pois 8.12.2019.

Maija-Liisaa jäivät kaipaamaan lapset Sami ja Anna perheineen sekä laaja joukko sukulaisia, ystäviä, kyläläisiä ja työtovereita.

Mirva Kittilä

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?