Niin ne pyhät vaihtuivat, tilalle tulivat pyykkivuoret ja vastaamattomat sähköpostit. Lomien jälkeen on ihana palata omaan arkeen oman oravanpyörän ääreen. Joulutorttuja ei tarvitse syödä taas vuoteen ja saa vähän lomaa niistä rakkaista, mutta raastavista sukulaisista. Silti kaikkea viime viikkoihin liittyvää ei tarvitse jättää jätesäkkiin pölyttymään. Joulun aikaan liittyvät antaminen, avuliaisuus ja lähimmäisenrakkaus eivät ole kausituotteita, niitä voi harjoittaa vuodenajasta riippumatta.
Uuden vuoden lupausten sijasta meistä jokainen voisi miettiä näiden arvojen toteuttamista arjessa. Mihinkään mahdottomuuksiin ei tarvitse ryhtyä, mutta esimerkiksi tiskikoneen tyhjennys tai kuulumisten kyseleminen voi olla jollekulle arvokas huomionosoitus.
Espanjalaisesta kulttuurista olen oppinut sen, että ihmiset ovat hellyttävän innokkaita auttamaan lähimmäisiään, vaikka tarvittavaa tieto-taitoa ei aina olisikaan. Siellä lämmön sekä rakkauden kuulee ja näkee ympärillään. Lähimmäisiä halataan, kehutaan ja puhutellaan lämpimästi. Monelle tottumattomalle tämä voi tuntua vaivaannuttavalta, mutta mielestäni voisimme lainata samankaltaista asennetta Suomeenkin.
Uskotaan, että sanat menettävät merkityksensä, jos niitä sanoo liian usein. Itse en ole tuntenut niiden arvon himmenevän: päinvastoin. Kun kehut ja huomionosoitukset tulevat osaksi arkea, koko jokapäiväisyys tuntuu paljon paremmalta.
Sanotaan, että teot painavat enemmän kuin sanat, ja se on hyvin sanottu. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö sanatkin olisi hyvin merkityksellisiä. Meistä jokaiselle on varmasti joskus sanottu jotain, joka on painunut syvälle sisimpään, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen lausahdus.
Sano rohkeasti hyvää.
