Millaisia ilmastotekoja teidän kylänne haluaisi tehdä? … kysyttiin Salmentaan VPK:n talolla sunnuntaina 12. tammikuuta. Kyseessä oli kyläyhdistyksen järjestämän ilmastopäivän aloitus, ja tapahtuman otsikkona ”Hiiltä sitovat kylät”.
Ilmastonmuutoksen torjunta tarjoaa mahdollisuuden myös kylien kehittämiseen, ja tähän tarttui Luikala-Pohjalahti-Salmentaka -kyläyhdistys ja pyysi luennoitsijan Pirkan Kylät -projektista. Makoisten kahvien jälkeen mietittiin keinoja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen ja hiilen sitomiseen ja varastointiin.
Tilaisuuden aluksi projektin koordinaattori Heidi Hallongren valaisi, että maaseudulla keskimäärin päästöt ovat asukasta kohden pienemmät kuin kaupunkilaisten, etenkin pääkaupunkiseudun asukkaisiin verrattuina. Vaikka usein kaupungeissa voi käyttää joukkoliikenteen palveluita ja maalla ajetaan paljon autolla.
Liikenne onkin yksi neljästä suurimmasta hiilijalanjäljestämme, noin neljännes tai viidennes. Se kirvoitti vilkkaan keskustelun, sillä tiet Salmentakana ovat olleet melkein pahempia kuin kynnöspellot ennen joulua. Huono tiestö lisää päästöjä jo itsessään: autot kuluvat, käyttävät polttoainetta enemmän, ovat rikkoutumisvaarassa ja hidastavat arjen askareita.
– Ja jopa turvallisuutta, sanoi puheenjohtaja Risto Kaarne, sillä kylän VPK:lla on ollut edellisvuonna paljon tehtäviä.
Toinen suuri tekijä hiilijalanjäljen synnyssä on asuminen (33 prosenttia). Näiden kylien alueella on paljon puuta käyttäviä kiinteistöjä, joko hakelämmitystä tai sitten muun lämmityksen ohella käytetään polttopuuta. Etenkin saunat lämpiävät puulla. Myös aurinkopaneeleja on käytössä. Sähkön hintaan ei löytynyt muuta ratkaisua, kuin miettiä omia kulutustottumuksia ja kilpailuttaa sähköyhtiöitä. Vaatteiden jälkikäyttöä ja tuunausta harrastetaan muun muassa kutomalla mattoja ja poppanoita.
Puun käyttö ja muovin kierrätys puhuttivat
Kyläyhdistyksen alueella taloudet ovat myös ruoan (20 prosenttia) suhteen melko edullisessa asemassa, vaikka elintarvikkeiden suoramyyntiä ei ole. Järvi on kalaisa, metsissä on sieniä, riistaa sekä marjoja ja monella on oma kasvimaa ja perunapelto. Kesäisin kyläyhdistyksen kesätori palvelee myös pari kertaa lähikulmilla. Loppu (20 prosenttia) muodostuu esitelmän mukaan muusta kulutuksesta, matkoista, ulkona syömisestä, harrastuksista, lemmikeistä ja yleensä tavaroista.
Mitä meillä sitten on? Meillä on kasvavat metsät ja puurakentamisen osaamista sekä paljon vanhoja hirsirakennuksia, jotka ovat hiilivarastoja. Vilkas keskustelu käytiin – maalla kun ollaan – puun käytöstä. ”Nuori, nopeasti kasvava metsä sitoo hiiltä vanhaa ja hitaasti kasvavaa enemmän. Hoitamaton metsä saavuttaa lopulta tasapainotilan, jossa kasvu (hiilen sidonta) ja poistuma (hiilen vapautuminen) ovat yhtä suurta. Metsä muuttuu hiilinieluksi noin 20–30-vuotiaana, eli sitoo enemmän hiiltä kuin sitä vapautuu”, kerrottiin luennolla Metinfon/Metlan tietoihin pohjautuen.
Vilkas keskustelu syntyi myös muovin kierrätyksestä. Viime syksynä VPK:lla oli tilaisuus kiertotaloudesta ja muovien kierrätyksestä. Moni olikin sen jälkeen tehostanut muovien lajittelua ja kierrätystä. Luennoitsija kertoi Suomessa vuonna 2017 kerätyn muovia 6 miljoonaa kiloa ja vuonna 2018 jo 10 miljoonaa kiloa. Suunta on edelleen kasvava. Niin mietittiin Salmentakakin. Yhdessä VPK:n kanssa suunniteltiin tulevia haasteita. Esimerkiksi kesätapahtumissa voisi jatkaa hyödyllisiä ilmastotekoja, esimerkiksi biohiiltä tekemällä.
Arja Pahkasalo
