Tähän ei kovin moni aikuinen pystyisi. Neljä kertaa viikossa korisharjoitukset ynnä omatoimiset heittoharjoitukset kerran viikossa. Lenkkeilyä ja monipuolisesti muutakin liikuntaa. Koulutöiden kiitettävää hoitamista. Oikeaoppista ruokailua ja riittävästi yöunta.
13-vuotiaat Otso Helminen, Aarni Kihlström ja Topi Mattila pystyvät. Pälkäneläiskolmikko ahkeroi osana Kangasalan Urheilijoiden ja Raholan Pyrkivän yhteisjoukkuetta, joka pelaa koripallon C-poikien SM-sarjassa. Topi Mattila on kolmikosta se, jonka emoseura on Pälkäneen Luja-Lukko, Helminen ja Kihlström lähtivät Kihlströmin valmentajaisä Mikko Kihlströmin vanavedessä Kangasalan Urheilijoihin.
Harrastaminen kysyy paljon. Kihlströmin perheessä se esimerkiksi tietää sitä, että kun kotoa Aitoosta kurvataan harjoittelemaan ja pelaamaan noin monta kertaa viikossa, autonmittariin kertyy yli 500 kilometriä viikoittain.
Mutta ei haittaa. Koris vain yksinkertaisesti nappaa, niin kuin pojat sanovat.
Ekat pelit jännittivät
Vuoden alussa vauhtiin päässyt SM-sarja on alkanut poikien kohdalla jännittävästi. Joukkue nappasi ensimmäisenä turnausviikonloppuna yhden voiton, mutta tulipa turnauksessa myös yksi häviökin.
– Kyllähän ne pelit jännittivät, ensimmäiset SM-pelit, myöntää Topi Mattila.
Mattila sanoo muiden pelaajien tavoin, että jännitys karisee kuitenkin alkuminuuttien jälkeen. Peli tempaisee mukaansa ja sitä yrittää vain parhaansa.
Topin villi veikkaus on, että oma joukkue on kauden lopussa keskikastissa.
Topin niin kuin Otson ja Aarninkin sitoutuneisuus korikseen on käsinkosketeltavaa. Takana on jo kosolti harrastusvuosia, vaikka ikää on vasta 13.
Topi aloitti ollessaan koulussa toisella luokalla. Otso Helminen on myöskin pelannut viitisen vuotta. Aarni Kihlström lähti lajin pariin jo oikeastaan kolmevuotiaana, koska valmentaja-isä Mikko Kihlström oli vetämässä pallokoulua.
Kurinalaista elämää
Valmentaja Mikko Kihlström toteaa, että kaikki pojat harrastavat liikuntaa hyvin monipuolisesti ja niin pitääkin. Itse kunkin kalenterista löytyy aikaa myös salibandylle, jalkapallolle ja laskettelulle.
– Tuntuu, että pojilla sujuu ajankäytön suunnittelu ihan luonnostaan. Hehän ovat myös hyviä koulussa. Kunnioitan tosi paljon sitä intoa ja sitoutuneisuutta, jota pojissa on.
Kurinalaista elämää, sitä koripallon harrastaminen tällä tasolla kysyy. Vaikka väsymys hiipii välillä puseroon ja joskus huonosti menneen pelin jälkeen mieliala on matalalla, sieltä noustaan.
Aarni Kihlström on yhteisjoukkueen kapteeni, mutta se ei ollut valmennuksessa mukana olevan Mikko-isän idea. Aloite tuli Raholan Pyrkivän suunnalta.
Aarni itse sanoo, että pyrkii kapteenina siihen, että on mukava kaikille pelaajille eikä rähjää. Hän niin kuin muutkin pojat sanovat, että koris opettaa myös ymmärtämään sen, että on vastuussa käytöksestään myös muille pelaajille, ei vain itselleen.
– Väsyneenä tulee sanottua helposti kaikenlaista ja itsellekin sanotaan. Tässä oppii käsittelemään sitäkin puolta, Otso Helminen pohtii.
Aarni Kihlström toivoo, että oma joukkue löytäisi itsensä kahdeksan parhaan joukosta, kun kausi on lopussa. Mikko-isä sanoo, että sarjasta on tulossa todella tiukka: muutaman suosikin takana on hyvin tasaista.
– Kyllähän tämä C-poikien SM-sarja on haastava, sillä turnauksia on yksi kuukaudessa ja vierasjoukkueena pelin aloituksia on kolmen tunnin välein.
Mikko Kihlströmin mukaan SM-sarjassa pelaaminen on kuitenkin selvästi nostanut motivaatiotasoa edelleen.
Heli Mustonen
