Ajat muuttuvat. Vuonna 1992 lähetettiin ensimmäinen tekstiviesti, Microsoft julkisti Windows 3.1:n ja avaruussukkula Endeavour laskeutui ensilennoltaan. Sittemmin tekniikka on kehittynyt, Windows päivittynyt ja avaruussukkulatkin saateltu eläkkeelle. Samoihin aikoihin, vuonna 1993, alkunsa saanut Tavase sen sijaan on edelleen kuoppaamaton visio suunnittelupöydällä – visio, joka jo 1990-luvulla oli rakennettu parikymmentä vuotta vanhalle ajatukselle.
1990-luvun jälkeen kehitystä on tapahtunut vesiasioissakin. Ihmisten vedenkulutus on pienentynyt tuntuvasti takavuosien ennusteisiin nähden, ja saman trendin uskotaan myös jatkuvan. Tekopohjavesiyhtiössä mukana olevat – tai olleet – kunnat ovat kääntäneet katseensa pintavesilaitosten kuntoon saattamiseen.
Tekopohjavesilaitoksen rakentamisen mielekkyydeltä on pudonnut muutenkin pohja.
Sillä välin, kun Tavase ei ole edennyt, teknologia on harpannut eteenpäin niin paljon, että Mikkelin uudella jätevedenpuhdistamolla juomavettä ollaan valmistamassa harjuun kaadetun järviveden sijaan silkasta jätevedestä. Kustannusarvioiden tekemisen tasoon tekniikan kehitys ei näytä vaikuttaneen, mikä on syytä pitää mielessä tekopohjavesiyhtiöhaaveiluissakin – kunnioitettavasta toimintatavoitteesta huolimatta uuden jätevedenpuhdistamon rakentamiskustannukset ovat Mikkelissä ylittymässä noin neljänneksellä eli yli kymmenellä miljoonalla eurolla.
Ajan kuluminen ja uusien CV-merkintöjen hankkiminen ei ole ollut pelkästään hyväksi Tavasen taustajoukoille. Aamulehden mukaan tekopohjavesiyhtiön käyttämä konsulttiyhtiö on osaltaan ollut aiheuttamassa Mekong-joen kuivumista Laosiin rakennetun jättipatohankkeen myötä. Yleistäminen on ikävää, mutta samasta osoitteesta tulevat laskelmat, joiden mukaan tekopohjavesilaitos ei suuremmin vaaranna Vehoniemenharjun ja Syrjänharjun luontoarvoja.
Niiden – ja pian 20 vuotta vanhan ympäristövaikutusten arvioinnin – luotettavuudesta ja hankkeen toteutuskelpoisuudesta nykypäivänä keskusteltiin valtuustotasolla Kangasalla viimeksi alkuvuodesta.
Kenties syystäkin.
