”Taitaa olla edessä muutto isompaan asuntoon” – kaksosuutinen tuli pälkäneläispariskunnalle täytenä yllätyksenä

Kun pälkäneläinen Kaisa Auvinen oli raskausajan ensimmäisessä ultraäänitutkimuksessa, ultraäänilaitteen anturi ehti hädin tuskin hipaista Auvisen mahaa, kun kätilö jo sanoi, että ”näitä onkin täällä sitten kaksi”. Tieto oli yllätys sekä Auviselle että isälle Lauri Kokkolalle.

– Ihan lähisuvussamme ei ole kaksosia, joten emme olleet osanneet odottaa tällaista uutista. Mutta jo heti paluumatkalla ultraäänitutkimuksesta juttelimme, että edessä taitaa olla muutto isompaan asuntoon, Kokkola muistelee.

Pariskunta asui vielä raskauden alkuvaiheessa Pälkäneellä kaksiossa, jossa he olisivat vielä yhden vauvan kanssa mahtuneet asumaan. Kaksosuutinen muutti suunnitelmia, ja nyt perhe asuu rivitalokolmiossa Onkkaalassa. Jossain vaiheessa suunnitelmissa on muuttaa Laitikkalaan Kokkolan kotitilalle, jossa isä-Lauri on itsekin varttunut.

Rytmi löytyi nopeasti

Raskausaikana pariskunta osallistui moniin monikkoperheille tarkoitettuihin valmennuksiin. Valmennuksia oli sekä Tampereen yliopistollisen sairaalan että Pirkanmaan Monikkoperhe -yhdistyksen toimesta. Silti tulevaan arkeen oli jossain määrin vaikea varautua.

– Suurin konkreettinen valmistautuminen varmaankin oli, että kaikkia vauvatarvikkeita hankittiin kaksi, Kokkola nauraa.

Kaksostytöt syntyivät Tampereen yliopistollisessa sairaalassa kolme viikkoa ennen laskettua aikaa 29. toukokuuta. Arki lähti soljumaan heti hyvin. Auvinen oli jo raskausaikana miettinyt, että hän luottaa rutiinien voimaan, ja syömiset ja nukkumiset tapahtuivatkin jo varhaisesta vaiheesta asti tietyssä rytmissä.

– Tytöt ovatkin koko ajan nukkuneet ja syöneet hyvin. He nukkuvat täydet yöt, mikä on tärkeää oman jaksamisen kannalta, Auvinen miettii.

Kokkola oli ensimmäiset kolme kuukautta kotona isyysloman sekä kesä- ja pitämättömän talviloman turvin. Vanhemmat kiittelevätkin, että heillä oli mahdollisuus tällaiseen ratkaisuun.

– Saimme rauhassa totutella uuteen arkeen koko perheen voimin, mikä oli tosi hyvä juttu, Auvinen sanoo.

Isän palattua rakennusalan työnjohtajan töihin perheen apuna päiväsaikaan on ollut kunnan perhetyöntekijä. Palvelua tarjottiin perheelle jo raskausaikana neuvolassa. Aluksi perhetyöntekijä kävi auttamassa perheen kotona kahdesti viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Nykyisin äiti saa apuja kerran viikossa kolmen tunnin ajan.

– Ehdin käymään tuolloin vaikka kaupassa, sillä kahden vauvan kanssa yksin kaupassa käyminen on mahdotonta. Joskus saatan mennä myös vaikka kuntosalille, Auvinen kertoo.

Lauri Kokkola on kotoisin Laitikkalasta ja Kaisa Auvinen Suomusjärveltä. He tapasivat toisensa opiskeluaikanaan opiskellessaan molemmat agrologeiksi. Isän sylissä Iines, äidin sylissä Aune.

Omat jutut jo nyt

Nyt kahdeksankuisena tytöt ovat lähteneet liikkeelle ja heidän luonne-eronsa alkavat erottua. Aune tarkkailee tilanteita mielellään, kun taas Iines on vilkkaampi ja lähtee herkemmin tutkailemaan asioita omin päin.

Kaksosilla on selkeästi jo nyt oma yhteytensä. He hakeutuvat mielellään lähekkäin nukkumaan, ja kun toinen laitetaan illalla sänkyynsä nukkumaan, hän selkeästi odottaa siskoa viereiseen sänkyyn ennen kuin alkaa nukkua.

– Lisäksi Aune ja Iines pälpättävät ja ”juttelevat” tosi paljon keskenään. Joskus aamuisin he viihdyttävät toisiaan herättyään, eivätkä välttämättä edes heti kaipaa äidin tai isän seuraa, vanhemmat miettivät.

Auvinen ja Kokkola ovat liikkuneet alusta asti kaikkialla rohkeasti vauvojen kanssa. Kun vauvat olivat kuusiviikkoisia, koko perhe lähti yhdessä ratsastusleirille: isä-Lauri ratsasti ja äiti-Kaisa hoiti lapsia, sillä hän ei saanut sektion jäljiltä vielä tuolloin itse ratsastaa. Viime kesänä käytiin koko porukalla myös muun muassa maatalousnäyttelyssä.

Kaksosarki on ainoaa arkea, jonka Auvinen ja Kokkola vanhempina tietävät – niinpä heidän on vaikeaa hahmottaa, miten kaksosarki eroaa verrattuna yksösvauva-arkeen.

– Se on kyllä huomattu, että lähteminen jonnekin kahden vauvan kanssa kestää oman aikansa. Muuttuvia tekijöitä riittää, ja ennakkoon lähtemiset pitääkin suunnitella hyvin tarkasti, Auvinen pohtii.

Tärkeä vertaistuki

Pälkäneeltä Auvinen ja Kokkola tietävät itsensä lisäksi vain yhden toisen kaksosperheen. He ovatkin olleet jonkin verran – erityisesti raskausaikana – mukana Pirkanmaan Monikkoperhe -yhdistyksen toiminnassa. Muilta kaksosvanhemmilta saa hyvää vertaistukea ja neuvoja sujuvaan arkeen. Vinkkejä jaetaan ahkerasti myös esimerkiksi Facebookin kaksosryhmissä.

– Vertaistuki on tärkeää, ja on hyvä, että sitä on saatavilla, vanhemmat miettivät.

 

Aunella ja Iineksellä oli syntyessään painoeroa 600 grammaa. Syntyessään pienempi Aune on kirinyt siskon lähes kiinni, sillä neuvolan viime punnituksessa painoeroa oli enää 20 grammaa Iineksen hyväksi. Tytöt ovat syöneet nelikuisesta asti kiinteää ruokaa ja ovat ennättäneet maistella jo monipuolisesti eri makuja.

Tänään vietetään Kaksosten päivää

Suomen Monikkoperheet ry:n lanseeraamaa Kaksosten päivää vietetään 2. helmikuuta. Kaksosten päivää juhlitaan tänä vuonna teemalla ”Kohtaa kaksonen yksilönä”. Tällä halutaan muistuttaa siitä, että kukin kaksosista tai kolmosista on ainutlaatuinen yksilö, vaikka muistuttaisi ulkonäöltään kaksos-, kolmos- tai nelossisarustaan.

Kaksosten päivästä on vuosien varrella kehittynyt monikkolasten ja -aikuisten juhlapäivä, jota juhlitaan paitsi kotona ja kahviloissa, myös perhetapahtumissa ja some-kanavilla.