Mikkolan Navetalla Luopioisissa oli lauantaina odottava tunnelma. Satapäinen yleisö, jossa oli väkeä yli puolue- ja kuntarajojen, odotteli opetusministeri Li Anderssonia (vas.) puhumaan koulutuksen tulevaisuudesta Suomessa. Kun ministeri saapui, vapaita tuoleja oli enää muutama. Nekin olivat häveliäästi eturivissä. Väkeä istui pöydillä ja seisoi pitkin salin seinustoja.
Kiihkeätempoisen tunnin aikana käytiin läpi kyläkoulujen tilanne, oppivelvollisuuden laajentaminen 18-vuotiaaksi, ammattiopetuksen taso, oppisopimuskoulutus ja aikuisväestön koulutuksen päivittäminen.
Kyläkouluista opintokeskuksia?
Opetusministeri sai yleisöltä vastattavakseen koko patteriston huolenaiheita. Keskustelu alkoi – kuten arvata saattaa – Pälkäneen ja Kangasalan kouluverkkoa uhkaavista leikkauksista.
– Kyläkoulujen tilanne on vääjäämättä tukala, sillä tällä hetkellä näyttää siltä, että alakoululaisten määrä vähenee viidenneksellä tulevana vuosikymmenenä, opetusministeri Andersson totesi.
– Siksi on hyvä pohtia uudenlaisia yhteistyömalleja joko koulutuksenjärjestäjien tai kuntien välillä huolehtien samalla, ettei kenenkään koulumatka tule kohtuuttoman pitkäksi. Lain mukaan peruskoululaisen koulumatka ei saa olla pitempi kuin 2,5 tuntia.
Opetusministerin mukaan on myös hyvä ideoida kyläkoulujen erilaisia käyttömahdollisuuksia.
– Meillähän on samanaikaisesti aikuisväestön kouluttamisen tarve. Kyläkouluja voitaisiin hyödyntää opintokeskuksina, joissa on tarjolla eri vapaan sivistystyön toimijoiden ja muiden kursseja, hän sanoi.
Tarvitaan laaja keskustelu
Koululakkautuksista hän totesi, että kuntapäättäjät vastaavat itse, millaisia päätöksiä tekevät kuntatasolla, mutta hänen harras toiveensa on, että säästöt eivät kohdistuisi sivistystoimeen niin voimakkaasti.
– Kyllähän se näkyy meidän kouluissa, että Suomen kunnat ovat olleet enemmän tai vähemmän taloudellisissa vaikeuksissa kymmenen vuotta. Kansantalouden ja työllisyyden näkökulmasta meidän pitää pystyä vielä enemmän kouluttamaan ihmisiä ja vahvemmin huolehtimaan koulutuksen tasa-arvosta, ja se ei onnistu, jos koko ajan heikennetään resursseja.
Yhtenä käytännön ideana opetusministeri näki ammattiopetuksen ja lukioiden lisääntyvän yhteistyön ja niiden yhteiset kampukset.
– Se, mitä valtio on tehnyt omalta osaltaan, niin me olemme lopettaneet valtionosuuksien jäädytykset ja olemme sopineet, että jos kunnille tulee uusia tehtäviä, ne korvataan täysimääräisesti.
– Mutta meillä on taustalla valtavan isoja rakenteellisia ongelmia kuntataloudessa. Meidän pitäisi käydä laajasti keskustelua siitä, ovatko velvoitteet oikeanlaisia ja onko rahoitustaso oikea.
Hänen mukaansa on syytä miettiä, kannustaako nykyinen rahoitusrakenne yhteistyöhön.
– Onko kuntien järkevää kilpailla oppilaista ja rakentaa tätä varten koulu kunnan rajalle, hän kysyi.
Ammattiopetukseen rahaa
Onko valtiolla antaa apua koulujen kunnossapitoon ja korjaamiseen esimerkiksi silloin, kun on kyse homekoulusta? Anderssonin mukaan mitään erillistä avustusta ei näillä näkymin ole tarjolla.
– Terveet tilat -ohjelma tulee kuitenkin jatkumaan tällä vaalikaudella. Siinä tietenkin koulupuoli on oleellisessa roolissa, sillä ne ovat valitettavasti usein juuri kouluja, joissa on kiinteistöongelmia.
Keskustelu velloi laidasta laitaan ja esiin tulivat myös ammattiopetuksen ongelmat. Opetusministerin mukaan opetuksen ohjaukseen tulee 200 miljoonaa euroa, jotta voidaan palkata lisää opettajia.
– Haluamme säilyttää perusrahoituksen osuuden suhteellisen vahvana eli 70 prosentissa, koska se takaa pysyvän rahoituksen opiskelijoiden määrän mukaan.
– Jos rahoituksessa mennään hyvin voimakkaasti tulosperustaiseen malliin, se antaa vain kannusteita koulutuksenjärjestäjälle hoitaa homma mahdollisimman nopeasti.
Opetusministerin sanomaa:
- 1970-luvulla syntyneiden jälkeen suomalaisten koulutustaso on laskenut.
- Myös koulutuksen luokkaerot ovat kasvaneet.
- Osa työväenluokkataustaisista nuorista ei näe koulutusta sosiaalisen nousun mahdollistajana.
- 80 prosentissa tulevaisuuden työpaikoista tarvitaan korkeakoulutasoista osaamista.
- 15 prosenttia joka ikäluokasta jää vaille toisen asteen tutkintoa.
- 300 000 aikuista on työelämässä vain perusasteen varassa. Heille pitäisi suoda mahdollisuus päivittää osaamistaan.
