Hartauskirjoitus
Seurakunnassamme on vapaaehtoisten ryhmä nimeltä Pesukarhut. Nimensä mukaisesti Pesukarhut-ryhmä käy lian ja epäpuhtauden kimppuun lähes karhun voimin. Hiljattain teimme ryhmän kanssa tehokkaasti puhdistustyötä eräässä kodissa ja jotenkin päädyimme keskustelemaan siitä, mikä on puhtauden vastakohta. Äkkiseltään ajatellen se on tietenkin lika ja likaisuus. Jostain minulle tuli kuitenkin mieleen ajatus, että se on synti. Synti on täydellisen puhtauden täydellinen vastakohta!
Tänään tuhkakeskiviikkona kirkossamme alkaa paastonaika, joka valmistaa meitä kristittyjä pääsiäisen viettoon. Paastoamisen tarkoitus on auttaa meitä miettimään syntejämme ja puutteitamme sekä auttaa meitä tekemään niistä parannusta. Paastoaminen on siis eräänlaista oman elämän siivoamista. Siivotessa komeroista löytyy yleensä monia asioita, joiden olemassaolon on jo ehtinyt unohtaa. Niin voi käydä paastotessakin.
Monesti ikävät asiat laitetaan syrjään, kun niitä ei jakseta kohdata ja käsitellä. ”Paastosiivous” voi nostaa näitä unohtuneita asioita esiin. Syyllisyys ja syyllisyyden tunne ovat niitä herkimmin piiloonsa unohtuvia asioita elämässä. Kun ne nousevat pintaan, ei kannata panna niitä enää syrjään, vaan ottaa ne rohkeasti käsittelyyn. Ensimmäinen askel vapauteen oikeasta syyllisyydestä on katumus. Katumus sisältää vääryyden myöntämisen ja halun hyvitykseen sekä oikeudenmukaisuuteen. Tämän jälkeen tarvitaan vielä aimo annos rohkeutta vääryyden tunnustamisen, anteeksi pyytämisen ja sovinnon tekemisen suuntaan. Tosi vanhoihin asioihin ei ole helppoa palata ja sitä herkästi ajattelee, että ei niitä kukaan muukaan enää muista. Usein kuitenkin se, jota vastaan on rikottu, muistaa asian oikein hyvin.
Pyhän Jumalan edessä jokainen meistä on epäpuhdas ja syyllinen. Eikä minkäänlainen kotikonstein tai edes Pesukarhujen avulla tehty siivous asiaa muuksi muuta. Tarvitaan paljon enemmän. Raamatun mukaan Jumala on ratkaissut tämän asian itse näin: ”Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (1 Joh.1:5-9)
Koska Jumalalla on valta ja halu vapauttaa meidät kaikesta syyllisyydestämme, turvautukaamme ensin häneen ja hänen armoonsa Jeesuksessa. Hän antaa meille kyllä rohkeuden myös kohdata toisemme ja ohjaa meidät Pyhän Henkensä avulla anteeksiantamukseen ja sovintoon.
Hanne Karaksela
Kangasalan seurakunnan diakonissa
