Leudon talven jälkeen kevään odotus on päässyt vauhtiin. Talvi oli samaa marraskuuta koko ajan, ja lumitöitäkin oli vain harvakseltaan. Ennätyslauha talvi herätti myös linnut pesimään ennen aikojaan. Etelärannikolla mustarastas muni jo tammikuulla, ja poikaset selvisivät lentoon helmikuun puolivälissä. Meillä ei ihan näin sekaisin vielä olla, mutta kyllä monet kevään merkit ja äänet ovat jo käynnistyneet.
Myyräkannat ovat selvästi nousseet, mikä näkyy ja kuuluu myös pöllöjen elämässä. Äänekkäimpinä ovat olleet varpuspöllö ja lehtopöllö. Pari viimeistä vuotta ovatkin olleet hiljaiselon aikaa, mutta nyt näyttäisi olevan odotettavissa selvästi parempi pesintävuosi. Lehtopöllön huutelua eli reviirin kuuluttamista kuulee nyt helposti iltayöstä esimerkiksi Pälkäneen Kukkolan maisemissa, Kangasalan Saarikylissä ja Kuhmalahden Vehkajärvellä. Lehtopöllö on selvästi kulttuurilaji, joka asustaa mieluiten viljelysten lähettyvillä olevissa metsiköissä. Pesäpaikkana on nykyisin tavallisimmin lajille vartavasten ripustettu isokokoinen pönttö. Joskus harvemmin lehtopöllö on pesinyt myös rakennusten suojissa.
Jos haluaa kuunnella varpuspöllön punatulkkumaista vihellystä, täytyy siirtyä asutuksesta metsiin. Usein varpuspöllö alkaa viheltää vähän ennen pimentymistä. Alkava hämärä on sen aikaa. Talvikaudella varpuspöllö tulee saalistamaan pihapiiristä, mutta pesinnän alkaessa se siirtyy varttuneempiin metsiin ja pesii usein tikkojen tekemissä koloissa.
Helmipöllö oli vielä 1970-80-luvuilla paljon nykyistä runsaslukuisempi. Joskus sitä pidettiin jopa Suomen runsaslukuisimpana pöllönä, mutta tilanne on tästä heikentynyt, ja helmipöllön puputusta kuulee vain parhaimmilla metsäalueilla. Se on siis tyypillinen metsälaji, jota ei juurikaan asutuksen lähellä pääse kuulemaan. Helmipöllö on kärsinyt voimakkaasta metsänkäytöstä. Suuret yhtenäiset metsäalueet ovat pirstoutuneet, ja pesäkolon löytäminen on yhä vaikeampaa.
Teeren käyttäytymistä on aina seurattu tarkkaan. Teeren keväinen ääntely kertoi maamiehelle kevään edistymisen ja toukotöihin pääsyn. Teeren pulina pian kynttilänpäivän (2.2.) jälkeen tietää keväästä tasaista ja hyvää. Sahalahti-Kuhmalahti-alueella teeren pulinaa on kuulunut harvakseltaan helmikuun puolivälistä alkaen. Toisaalta teeren kukerruksen kuuleminen ennen kevätpäiväntasausta (20.3.) ennustaa lumisateita ja sen jälkeen kauniita ilmoja.
Tänä keväänä tikkojen rummuttelu on ollut hyvin kuuluvaa. Johtuu tietysti siitä, että ravintoa riittää ja ainakin käpytikkakanta on nyt voimakas. Rummuttelu on tikkojen tapa kertoa omasta alueesta ja houkutella puolisoa paikalle. Varsin tavallisia ovat nyt niiden kiivaat soidintaistot, kun linnut ajavat toisiaan takaa hurjaa vauhtia. Rummutusalustana toimii joku hyvän kaikupohjan antava alusta kuten kelon oksa, sähköpylvään suojapelti tai linnunpönttö. Tyynellä säällä rummutus kaikuu satoja metrejä ja samanaikaisesti on äänessä useampi rummuttaja.
Sauli Sarkanen
