Jossain tuolla on koko maailma, tuhannet auringonnousut satuvaltakuntia sumussa, tutkimattomuutta, valtameren vihertävässä hämärässä on jotain kauan sitten kadonnutta.
Taivaanrannan punaisessa kajossa näkyy purjeita. Vaan ilmassa soi metsämiehen torven kaikuva julistus, maa vapisee kavioitten kumusta. Kuolemattomuuden maljasta on viiniä tarjolla ota sinä, minä en. Luen hyvää kirjaa ajattomuuden eleistä. Psykologiaa.
Marja Mäkinen