Kuluneen talven aikana on ulkoliikunnan harrastaminen ollut eteläisessä Suomessa jotakuinkin mahdotonta. Talvilajeista on päässyt nauttimaan lähinnä siellä, mistä on löytynyt tekolunta tai -jäätä.
Retkiluistelu luonnonjäillä on sentään onnistunut ajoittain pienillä järvillä ja isompienkin vesistöjen lahdilla, jotka ovat jäätyneet luistelijaa kantaviksi. Selkävesille ei ole juurikaan ollut menemistä.
Luopioisten kirkonkylän kupeessa on otettu poikkeuksellisen huonosta talvesta ilo irti retkiluistelulla. Luopioislaiset eivät yleensä tyydy tavanomaisiin ratkaisuihin, joten Haltianselän Mikkolanlahden jäälle on luisteluradan lisäksi tehty myös golfkenttä.
Golfia ei ihan äkkiseltään tule ajateltua varsinaisena talvilajina, mutta niin vain Mikkolanlahdella on kolopalloa lyöty jo neljänä talvena. Luistelurata tuli mukaan kuvioon tänä talvena. Radat mutkittelevat toistensa lomassa sopuisasti.
– Luistelijat ja golffarit ovat sopineet hyvin samanaikaisestikin harrastamaan. Ratojen sijoittelussa ja kiertosuunnissa on otettu huomioon turvallisuusasiat, vakuuttaa aktiivinen luisteluradan käyttäjä Ari Toivari.
Toivari kertoo jään vahvuuden olleen noin 15 senttiä marraskuulta alkaen, eikä ratamestari Eero Sievolan ole tarvinnut monta kertaa käydä edes auraamassa baanaa auki mönkijällään.
Toivari kehuu parin kilometrin mittaista luistelurataa jopa paremmaksi kuin joitakin tunnetumpia lähiseudun ratoja.
– Paikka on tuulilta suojassa ja rata kulkee mukavasti rantoja noudatellen. Vohlisaarentiellä on hyvät parkkipaikat ja kylällä asuvilla on tänne kävelymatka.
Retkiluistelu on Toivarin suosikkilajeja, sillä aloittamiskynnys on matala ja laji sopii lähes kaikille. Lumettomana talvena se toimii myös hiihdon korvaajana. Hän arvioi luistelleensa talven mittaan noin 300 kilometriä ja tavanneensa jäällä vain iloisia ihmisiä.
Golffari ei hankea kaipaa
Jutun tekeminen golffareiden kanssa peruuntui jo kertaalleen, kun helmikuun lopulla lämpöaalto ja vesisade toi jäälle senttikaupalla vettä. Maaliskuulla golfkelit kuitenkin palasivat, eikä olosuhteissa ollut harrastajien mukaan moitteen sijaa.
– Nyt on ihannekeli golffaamista ajatellen. Jäällä on hivenen lunta, joka estää pallon karkaamisen vastarannalle. On tyyntä, jää ei ole jalan alla liukasta, mutta kelkka luistaa hyvin, selostaa Olli Käenniemi, yksi golfiin hurahtaneista.
Hetkinen! Kelkka?
Totta tosiaan. Kesägolfaajat kuskaavat varustesäkkiään golfautolla tai perässävedettävällä kärryllä, mutta talvella on toisin. Mailalaukku eli bägi on sidottu potkukelkkaan, jolla pelaajat potkuttelevat mummotyyliin väylältä toiselle.
Talvigolf eroaa kesäversiosta muullakin tavoin.
– Palloa ei lyödä reikään, vaan sen tilalla on jäähän pystytetty keppi. Kun pallo on enintään mailan pituuden päässä reiästä, tulkitaan väylä suoritetuksi. Jos jäähän porattaisiin reiät, olisi pallojen menekki turhan suuri. Kesäratojen vesiesteiden virkaa tekevät jääradalla saaret, joita on syytä väistellä, Käenniemi valistaa.
Rennossa retkeilyhengessä
Talvigolf vaikuttaa kaikin tavoin rennommalta ja leikkimielisemmältä kesäiseen versioon verrattuna. Seitsemän ”reiän” ja reilun kolmen kilometrin mittaista rataa kierretään porukalla hurtin huumorin säestyksellä. Väylien pituus vaihtelee sadasta noin 350 metriin ja ihannetulokset ovat 3 tai 4 lyöntiä per väylä. Rata tulee leppoisalla tahdilla kierretyksi noin tunnissa.
– Semmoiset 3-4 kierrosta tulee kerralla pelattua ja yleensä tunnelma säilyy leppoisana. Mökkiläiset käyvät joskus ihmettelemässä, mitä kummaa jäällä touhutaan, Olli Käenniemi kertoo naureskellen.
Kierrosten välillä hörpitään kahvit ja haukataan evästä. Samalla tuumaillaan, pitäisikö ensi kaudeksi rakennella rannalle taukopaikka penkkeineen ja nuotiopaikkoineen.
– Talvella pelataan muuallakin. Saimme aikanaan mallin ja innostuksen tähän, kun kävimme Hannu Lehtelän kanssa Jämijärvellä pelaamassa, muistelee Timo Käenniemi radan syntyvaiheita.
Luopioisten rata on puolestaan herättänyt kiinnostusta kauempanakin. Jutuntekopäivänä palloa ovat pälkäneläisten Käenniemien ja Lehtelän lisäksi lyömässä Vesa Pussinen Kangasalta ja Markku Kontra Eräjärveltä.
Sekä golfrata että luistelubaana ovat maksuttomia ja avoimia kaikille halukkaille. Aktiivit muistuttavat, että jäätilanne täytyy selvittää paikallisilta ennen radoille menoa.