Kyläyhdistyksemme Vilpeilän Valpas ry on seurannut huolestuneena uuden päiväkoti- ja kouluverkkosuunnitelman käsittelyä siitä asti, kun selvitys julkistettiin kuntalaisille. Huhuja asiasta kiersi jo viime syksystä asti, mutta kuntalaisten nähtäväksi dokumentti tuli vasta siinä yhteydessä, kun asia tuli sivistys- ja elinympäristölautakunnan käsiteltäväksi (kokouksen 18.2.2020 esityslista). Haluamme nostaa esille muutaman näkökulman, joita mielestämme pitäisi tarkastella selvitykseen liittyvän päätöksenteon yhteydessä. Sen sijaan, että tuijotetaan oppilaslukujen pienenemistä, ja niihin vedoten suljetaan maaseudun viimeiset kyläkoulut, kaupungin päättäjien pitäisi kysyä itseltään, mitä he voivat tehdä lukujen kääntämiseksi ylöspäin. Negatiivisuuden kierre ruokkii itseään. Kun tarpeeksi kauan hoetaan, että maaseutu kuolee, se väistämättä ajaa asukkaat pois. Varmin ja nopein tapa on tietenkin kylämme viimeisen palvelun lopettaminen. Virheellisten tietojen esittäminen kyläkoulumme tulevista oppilasmääristä ei tee oikeutta demokraattiselle päätöksenteolle.
Maaseudullakin asuu ihmisiä, veronmaksajia. Koulujen lakkauttaminen kylistä ei saa ihmisiä muuttamaan Kangasalan keskustaan. Ainoastaan se voi kasvattaa muuttovirtaa pois kaupungista. Tutkimusten mukaan alakoulu maaseudulla on elinvoimainvestointi. (https://www.maaseutupolitiikka.fi/materiaalipankki/blogit/alakoulu_on_maaseutukunnas sa_elinvoimainvestointi.html)
Kolmen kyläkoulun säästäminen ei ole keneltäkään pois, kyseessä on niin pieni säästö, ettei kasvavan kaupungin budjetti kaadu siihen. Uskomme, että Kangasalan kaupungilla on varaa tarjota vaihtoehtoja, koska kaikki eivät halua asua nauhataajamassa, keskustassa tai Lamminrahkan uudella alueella. Siksi pyydämme päättäjiltä rohkeutta tehdä toisenlainen päätös. Tarjotkaa oikea vaihtoehto keskusta-asumisen rinnalle. Samalla osoittaisitte, ettei kaupunkistrategiassa mainitut tavoitteet maaseudun ja kaupungin yhtäaikaisesta kehittämisestä, asukkaiden kuuntelemisesta, ole vain sanahelinää.
Vaikka osa kaupungin päättäjistä tuntuu uskovan, ettei kukaan nuori halua muuttaa maalle omakotitaloon asumaan, täältä maaseudulta katsoen asia näyttää aivan erilaiselta. Yllättävän monen unelmana on (edelleen) asua maalla (Maaseudun tulevaisuus 16.12.2019). Maaseudulla yhteisöllisyys kukoistaa, naapuriapu on arkipäivää ja oman kylän asukkaiden tunteminen luo myös turvallisuutta. Asioita, joita uusille asuinalueille taajamiin yritetään rakentaa, toteutuvat maaseudun kylissä itsestään – ovat toteutuneet jo vuosisatojen ajan.
Se, että kyläkoululle annetaan jatkoaikaa vuosi kerrallaan, ei houkuta ketään muuttamaan koulualueelle. Koulun jatko tulee taata ”pysyvästi”, ei niin, että lakkautusuhka leijuu jatkuvasti koulun yllä. Tämä on ensimmäinen askel maaseudun kehittämiseksi. Toinen askel on se, että maaseutua aktiivisesti markkinoidaan myös kaupungin taholta varteenotettavana asuinpaikkana. Kylällemme valmistui 2017 kyläkaava, johon osoitettiin yli 60 asuintonttia. Mitä kaupunki on tehnyt markkinoidakseen tontteja tai auttaakseen ja kannustaakseen maanomistajia tonttien myymisessä? Ei mitään.
Tutkimusten (Heinonen 2012) mukaan maaseudulla asuvien hiilijalanjälki on kaupungissa asuvia huomattavasti pienempi. Ilmastonmuutosta ei siis ehkäistä pakottamalla ihmiset asumaan kaupunkeihin tai nauhataajamaan, vaan muuttamalla elintapoja. Uusien betonikerrostalojen rakentamiseen käytetyillä luonnonvaroilla maaseudulla jo olemassa olevat ja hiilineutraaleiksi muuttuneet omakotitalot ”maksavat” itsensä moninkertaisesti takaisin, kun ne pidetään asuttuina. Sama koskee jo olemassa olevia koulurakennuksia. Nyt lakkautusuhan alla olevat kolme kyläkoulua ovat kaupungin kouluista terveellisimmästä päästä. Samalla kun kaupunki painii sisäilmaongelmaisten koulujen kanssa, tuntuu erikoiselta, että lähes ainoat terveet koulut halutaan ajaa alas. Varsinkin, kun on nähty, ettei uuden koulun rakentaminen ole tae terveellisestä ja turvallisesta kouluympäristöstä.
Vilpeilän koulukin on nykykriteereillä tarkasteltuna teknisen käyttöikänsä päässä, rakennettiinhan se jo 1800-luvun lopussa. Kuitenkin reilusti yli sata vuotta vanha koulu ei vaadi kunnostukseen kuin hyvin maltillisia korjauksia pysyäkseen edelleen terveellisenä ja toimintakuntoisena.
Kaupunkistrategian tavoitteena on maaseudun ja kaupungin kehittäminen yhtä aikaa. Tällä hetkellä maaseutuasumiseen kannustavaa tai sitä edistävää politiikkaa ei juurikaan ole. Ovatko Kangasalan päättäjät rohkeita edelläkävijöitä, jotka nostavat maaseutuasumisen uudelle tasolle? Kyläkoulujen säästäminen sekä maaseudun rohkea kehittäminen ja markkinointi antavat positiivista nostetta kaupungin imagolle.
Viittauksena kaupungin antamaan tiedotteeseen 12.3.2020: Vilpeilän käyttäjien mielestä heillä on laadukas, terveellinen ja turvallinen oppimisympäristö sekä parhaat mahdolliset sosiaaliset suhteet kaikkien koulun käyttäjien kesken, joita he eivät vaihtaisi pois mistään hinnasta. Ylhäältä päin määritellyt kriteerit eivät takaa onnistumista käytännön tasolla.
Vilpeilän Valpas ry:n hallitus
Marja Lähteenmäki, puheenjohtaja
Pelle Veijola, sihteeri
Laura Aakkula
Elli Aronen
Janne Hampaala
Mikko Jokinen
Hanna-Leena Laszka
Kirsi Saksala
Kati Suni
